- Alkuperä
- Lainasana (myöhäinen muinaisruotsi)
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Levinneisyys
- etupäässä Varsinais-Suomi Satakunta Häme Kainuu Pohjanmaa
Lähtökohta: ← myöhäinen muinaisruotsi varhaisempi uusruotsi nykyruotsi almosa, muinaisnorja almusa, muinaistanska almuse ← muinaisyläsaksa alamuosan (nykysaksa Almosen, vanh. Almusen) ’sama merkitys’ ←← kreikka eleēmosýnē oikeastaan ’sääli, armahtaminen’. suomi:ssa almusa on ilmeisesti käsitetty johdokseksi (vertaa iloisa, rauhaisa) ja siitä saanut rinnalleen muodot almuisa ja almu(i)nen. Näiden pohjalta on luotu uusi nom. almu. — inarinsaame almu ’sairaalle kirkossa luvattu apu’ ← suomi, eteläsaame almos (uumajansaame luulajansaame) ’sama merkitys’ luultavasti ← ruotsi; viro almus (g. ‑se), armus (g. ‑se) ’uhrilahja, almu’ lähinnä ← saksa.