hu­pe­lo

adjektiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

hu-pe-lo (3 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. hajamielinen tai harkintakyvyltään puutteellinen

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Matti: Jos sanoistani tahdot selkeän selityksen, tähtää se mitä sanoin, että "ell'ei talvea ollenkaan olisi, emme kesänkään ihanuutta täydeksi arvossa pitäisi", suoralla suomen kielellä sitä, että sinä olet mieletöin hupelo, josta ei ole mihinkään.
— Ludvig Holberg, Näyttäymättömät
— Mitä sinä hupelo tiedät Repolaisesta, naurahti Puputti.
— Veikko Korhonen, Metsä ja kartano
— Minäpä en olekaan mikään hupelo, vaan oikea haitijajänis.
— Veikko Korhonen, Pihamaa ja takalisto

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hupakko yhteydessä
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, osittain ehkä hupa sanaan pohjautuvia. Vertaa hupsu, höperö.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalahupakko, ‑a, hupakeh, huppana, hup(p)elo, ‑ro, hupetti ’hassahtava’, hupakehtoa, hup(p)eloija, ‑roija ’olla hassahtanut’

(suomi → luulajansaame håpāk ’vanhuudenhöperö’).

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • scatterbrained

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hupelo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hupelo