i­ki­van­ha

Liha kaikki lankiaapi Lailla kukkasen, Neitoselta tempoaapi Surma sulhasen, Ikivanhalta varansa, Imevältä ruokkijansa; Viepi vihkimäisiltään Morsiamen yljältään.

Vai voimmeko kuvitella (jos ajattelemme valokuvaustaidon ikivanhaksi), että jollakin todellisella profeetalla, jollakin Mooseksella, Elialla, Jeremiaksella, olisi liikkuessaan ollut aina lähimmän pensaan takana valokuvaaja varalla?

Samoin kuin ikivanha kirjallisuus, jota voi olla myöhempinä aikoina vaikea ymmärtää ilman taustatietoja, myös kansanrunous on säilyttänyt uskollisesti vanhoja ilmauksia, joiden merkitykset ovat unohtuneet.