Asiasanasto.fi

kansankieli

substantiivi

/ˈkɑnsɑnˌkie̯li/

Yhdyssana: kansa + kieli

Merkitys

  1. 1.kielen puhuttu, arkinen muoto, erotuksena normitetusta yleiskielestä tai kirjakielestä; arkikieli, puhekieli

Synonyymit

Etymologia

genetiivi + kansa + kieli

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.vernacular
  • ruotsifolkmål
  • saksaVolkssprache
  • ranskalangue vernaculaire
  • venäjäнародный язык
  • virorahvakeel

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Sielläkin ovat kansankieli, kansanrunous ja tarusto kaiken itsetietoisen taiteellisen toiminnan a ja o, alku- ja loppupiste, joita vain pieni, välkkyvä vesikaari toisiinsa yhdistää.

Eino Leino, Kootut teokset XVI

Isoniemeläiset puhuivat paikkakunnan tuoretta, kuvarikasta kansankieltä, ja nuori tiedemies tähtäsi niin tarkasti heidän huuliinsa, kuin olisi niiden välistä vain kultakimpaleita putoillut.

Ain'Elisabet Pennanen, Palkkapiian päiväkirja

Hovikirjallisuuden synty uudisti kirjallisuutta, sillä aiemmin käytetty latinan kieli vaihtui paikalliseen kansankieleen, muinaisprovensaaliin.

Wikipedia: Hovikirjallisuus

Englanninkieliset vastineet

  • vernacular

Esiintymistiheys

3 811 esiintymää, 1.5 / milj.

Suomi24
1.6
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
1.1
Wikipedia
3.0
Reddit
2.4
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

Nominatiivikansankieli
Genetiivikansankielen
Partitiivikansankieltä
Essiivikansankielenä
Translatiivikansankieleksi
Inessiivikansankielessä
Elatiivikansankielestä
Illatiivikansankieleen
Adessiivikansankielellä
Ablatiivikansankieleltä
Allatiivikansankielelle
Abessiivikansankielettä

Riimit

-ieli

Kaikki riimit