kan­san­kie­li

substantiivi/ˈkɑnsɑnˌkie̯li/
Jaa

Yhdyssana: kansa + kieli

Merkitys

  1. kielen puhuttu, arkinen muoto, erotuksena normitetusta yleiskielestä tai kirjakielestä; arkikieli, puhekieli

Synonyymit

Etymologia

genetiivi + kansa + kieli

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.vernacular
  • ruotsifolkmål
  • saksaVolkssprache
  • ranskalangue vernaculaire
  • venäjäнародный язык
  • virorahvakeel

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Sielläkin ovat kansankieli, kansanrunous ja tarusto kaiken itsetietoisen taiteellisen toiminnan a ja o, alku- ja loppupiste, joita vain pieni, välkkyvä vesikaari toisiinsa yhdistää.
— Eino Leino, Kootut teokset XVI
Isoniemeläiset puhuivat paikkakunnan tuoretta, kuvarikasta kansankieltä, ja nuori tiedemies tähtäsi niin tarkasti heidän huuliinsa, kuin olisi niiden välistä vain kultakimpaleita putoillut.
— Ain'Elisabet Pennanen, Palkkapiian päiväkirja
Hovikirjallisuuden synty uudisti kirjallisuutta, sillä aiemmin käytetty latinan kieli vaihtui paikalliseen kansankieleen, muinaisprovensaaliin.
— Wikipedia: Hovikirjallisuus

Englanninkieliset vastineet

  • vernacular

Esiintymistiheys

3 811 esiintymää · 1.5 / milj.

Suomi24
1.6
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
1.1
Wikipedia
3.0
Reddit
2.4
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikansankieli
Genetiivikansankielen
Partitiivikansankieltä
Essiivikansankielenä
Translatiivikansankieleksi
Inessiivikansankielessä
Elatiivikansankielestä
Illatiivikansankieleen
Adessiivikansankielellä
Ablatiivikansankieleltä
Allatiivikansankielelle
Abessiivikansankielettä

Riimit

-ieli

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet