kim­mel­tää

verbi/ˈkimːeltæː/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kim-mel-tää (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. heijastaa valoa välkehtivästi, tavallisesti auringonpaisteessa

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Aamulla, jo ennenkuin Sara-Kaija on noussut kahvinkeittoon, menee hän joelle ja pesee naamansa, vetää verkamudin ylleen ja panee siihen kullatut hopeasoljet ja -helat kimmeltämään.
— Juho Koskimaa, Elämää katsellessa
Kaikki kallisarvoiset jalokivet kimmelsivät, kaikki värit leimusivat, safiirien taivaansini, rubiinien tuli, smaragdien vihreys, topaasien auringonloisto.
— Maurice Leblanc, Ontto neula
Kääpiöt loivat miekan, se hohti ja kimmelsi kuin tuli.
— Wikipedia: Tyrfing

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kimmeltää lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kimaltaa yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

kuuluvat ilmeisesti samaan kima pesyeeseen kuin kimeä ja kimalainen (katso näitä, merk:n suhteen vertaa kilo2), eikä kyseessä liene vanha germaaninen laina, kuten myös on oletettu (vertaa muinaisnorja skim ’hohde, välke’ jne.).

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakimaltoa ’kimaltaa’ (? ← suomi), kimottoa ’kimaltaa, kilottaa’
virokimada ’alkaa valjeta’

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • shimmer
  • glimmer
  • glisten

Esiintymistiheys

1 909 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
1.2
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54 (huutaa), vokaalivaihtelutyyppi I

Yleisimmät: kimmeltää 49 % · kimmelsi 19 % · kimmeltävät 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kimmeltää taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkimmellänkimmelsinolen kimmeltänytolin kimmeltänyt
sinäkimmellätkimmelsitolet kimmeltänytolit kimmeltänyt
hänkimmeltääkimmelsion kimmeltänytoli kimmeltänyt
mekimmellämmekimmelsimmeolemme kimmeltäneetolimme kimmeltäneet
tekimmellättekimmelsitteolette kimmeltäneetolitte kimmeltäneet
hekimmeltävätkimmelsivätovat kimmeltäneetolivat kimmeltäneet
passiivikimmelletäänkimmellettiinon kimmellettyoli kimmelletty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkimmeltäisinolisin kimmeltänyt
sinäkimmeltäisitolisit kimmeltänyt
hänkimmeltäisiolisi kimmeltänyt
mekimmeltäisimmeolisimme kimmeltäneet
tekimmeltäisitteolisitte kimmeltäneet
hekimmeltäisivätolisivat kimmeltäneet
passiivikimmellettäisiinolisi kimmelletty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkimmellä—
hänkimmeltäköönolkoon kimmeltänyt
mekimmeltäkäämme—
tekimmeltäkää—
hekimmeltäköötolkoot kimmeltäneet
passiivikimmellettäköönolkoon kimmelletty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkimmeltänenlienen kimmeltänyt
sinäkimmeltänetlienet kimmeltänyt
hänkimmeltäneelienee kimmeltänyt
mekimmeltänemmelienemme kimmeltäneet
tekimmeltänettelienette kimmeltäneet
hekimmeltänevätlienevät kimmeltäneet
passiivikimmellettäneenlienee kimmelletty

Infinitiivit

1. infinitiivikimmeltää
1. inf. pitkä muotokimmeltääkseen
2. inf. inessiivikimmeltäessä
2. inf. inessiivi, passiivikimmellettäessä
2. inf. instruktiivikimmeltäen
3. inf. inessiivikimmeltämässä
3. inf. elatiivikimmeltämästä
3. inf. illatiivikimmeltämään
3. inf. adessiivikimmeltämällä
3. inf. abessiivikimmeltämättä
3. inf. instruktiivikimmeltämän
4. infinitiivikimmeltäminen
5. infinitiivikimmeltämäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikimmeltävä
Passiivin 1. partisiippikimmellettävä
Aktiivin 2. partisiippikimmeltänyt
Passiivin 2. partisiippikimmelletty
Agenttipartisiippikimmeltämä
Kieltopartisiippikimmeltämätön

Riimit

-imːeltæː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kimmeltää. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kimmeltää