lu­ri­tel­la

verbi/ˈluritelːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lu-ri-tel-la (4 tavua) · 9 kirjainta

Johdettu sanasta: lurittaa

Merkitys

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Nyt minunkin pitää muistaa lauluni", ja hän alkoi itsekseen hyrrätä ja luritella, tyytymättömänä kuulostellen säveleitänsä yhä uudestaan ja uudestaan.
— Rudyard Kipling, Viidakkopoika
Aamulla, kun aurinko nousi idästä, heinämiehet nousivat heinäladosta, ja viikatteentikut alkoivat heti soitella, päivällä silitteli heinäsirkka ja kiljui vaäränoukkainen kuikka, ehtoolla luritteli luhtien takana Piikkilän äijän pukinsarvi.
— Samuli Paulaharju, Rintakyliä ja larvamaita
Pääasiassa vain koiras laulaa, mutta naaraskin saattaa toisinaan vähän luritella.
— Wikipedia: Kanarianhemppo

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan lurista yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Onomat. sanoja, vertaa lorista.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalalurata ’lorista; hyräillä’, luruttoa ’lorista’, luru ’hyräily’
viroluriseda, luristada ’ryystää’, lurada (Wied) ’loruta, puhua joutavia’, lurin ’korina; ryystävä ääni’.

Yhdyssanat ja johdokset

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • tweedle
  • roll off
  • chirp

Esiintymistiheys

1 563 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: luritella 39 % · lurittelee 24 % · luritteli 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin luritella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minälurittelenlurittelinolen luritellutolin luritellut
sinäluritteletlurittelitolet luritellutolit luritellut
hänluritteleelurittelion luritellutoli luritellut
melurittelemmelurittelimmeolemme luritelleetolimme luritelleet
telurittelettelurittelitteolette luritelleetolitte luritelleet
helurittelevatlurittelivatovat luritelleetolivat luritelleet
passiiviluritellaanluriteltiinon luriteltuoli luriteltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälurittelisinolisin luritellut
sinälurittelisitolisit luritellut
hänlurittelisiolisi luritellut
melurittelisimmeolisimme luritelleet
telurittelisitteolisitte luritelleet
helurittelisivatolisivat luritelleet
passiiviluriteltaisiinolisi luriteltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinälurittele—
hänluritelkoonolkoon luritellut
meluritelkaamme—
teluritelkaa—
heluritelkootolkoot luritelleet
passiiviluriteltakoonolkoon luriteltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluritellenlienen luritellut
sinäluritelletlienet luritellut
hänluritelleelienee luritellut
meluritellemmelienemme luritelleet
teluritellettelienette luritelleet
heluritellevatlienevät luritelleet
passiiviluriteltaneenlienee luriteltu

Infinitiivit

1. infinitiiviluritella
1. inf. pitkä muotoluritellakseen
2. inf. inessiiviluritellessa
2. inf. inessiivi, passiiviluriteltaessa
2. inf. instruktiiviluritellen
3. inf. inessiivilurittelemassa
3. inf. elatiivilurittelemasta
3. inf. illatiivilurittelemaan
3. inf. adessiivilurittelemalla
3. inf. abessiivilurittelematta
3. inf. instruktiiviluritteleman
4. infinitiiviluritteleminen
5. infinitiivilurittelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiluritteleva
Passiivin 1. partisiippiluriteltava
Aktiivin 2. partisiippiluritellut
Passiivin 2. partisiippiluriteltu
Agenttipartisiippilurittelema
Kieltopartisiippilurittelematon

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luritella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luritella