perusteltu

adjektiivi, verbi

/ˈperusteltu(ˣ)/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.järkevä, looginen tai todisteisiin pohjautuva; myös taloudellisesti varma tai oikeutettu

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Kenties pelkäsi neuvosto saavansa kuulla liian tuimia totuuksia, tai eivät syytöskohdat olleet kyllin perustellut, tai eivät he lopultakaan uskaltaneet käydä tämän mahtavan miehen kimppuun, jonka nimi tällä hetkellä huhun siivin liiti kautta maan; asian annettiin toistaiseksi raueta.

Carl Blink, Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa I

"Merkillisiä ihmisiä!" ajatteli Hannes, kun Vasili ilmotti hänelle uutisen siitä, että tuo hänen paljotöinen, tarkkaan perusteltu ja joka puolelta punnittu suunnitelmansa oli pääkortteerissa tullut hylätyksi.

Arvid Järnefelt, Veneh'ojalaiset

Tämän vuoksi on vaikea löytää määritelmää, jonka useat filosofit jakaisivat, muuten kuin että filosofia on jonkinlainen " yleinen " tieteenala, jolla on jotain tekemistä perustellun päättelyn kanssa.

Wikipedia: Metafilosofia

Englanninkieliset vastineet

good
justificative
justificatory
well-grounded
well-founded
justifiable

Taivutustiedot

Nominatiivi	perusteltu
Genetiivi	perustellun
Partitiivi	perusteltua
Essiivi	perusteltuna
Translatiivi	perustelluksi
Inessiivi	perustellussa
Elatiivi	perustellusta
Illatiivi	perusteltuun
Adessiivi	perustellulla
Ablatiivi	perustellulta
Allatiivi	perustellulle
Abessiivi	perustellutta

Riimit

-eltu

haastateltu koeteltu liioiteltu

Kaikki riimit