po­rot­taa

verbi/ˈporotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

po-rot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. (auringonpaisteesta) paahtaa, paistaa kuumasti

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Etelähän ensin kylvi, sitten singotti itähän, pohjan puolille porotti, lopettavi luotehesen.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Taitan tammivanteheni, ulos pohjani porotan, torkun toisehen talohon, yli aian naapurihin, miss olen ilolla juotu, miehen kurna kunnialla.
— Uno Harva, Suomalaisten muinaisusko
Samaan aikaan kun kuuma aurinko porottaa rotkon koillisreunalle, puronnotkossa vallitsee kylmänkostea kellari -ilmasto.
— Wikipedia: Korkeakoski (Maaninka)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan porottaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kun lapset lauloivat kirkkaasti, tuntui paistavan kirkas päivä ja ympärillä oli suloisen lämmintä, vaikka ulkona porotti pakkanen nurkkia paukutellen.
— Santeri Alkio, Uusi aika
Pohjatuuli kasken poltti, Suvituuli suoritteli, Koillinen kovin porotti.
— Wikipedia: Pellonpekko
Päivä porotti tosin helteisenä, ja tiesinhän, että se niin tulisi porottamaan vielä monta päivää matkan varrellakin.
— Santeri Ivalo, Hellettä

Etymologia

1porottaa1 – rikkoa, lyödä rikki, halkaista; irrottaa

Vanhin tieto
Kalevala 1835, 1849, 1835
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Deskr.-onomat. sanoja, vertaa porottaa2, porottaa3, pore ja porista.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenporottā ’hakata; särkeä, halkoa’, porohua ’pudota’, porahtā ’tärähtää’
karjalaporottoa ’saada irtoamaan tai vuotamaan’, porota ’irrota, irtautua; valua pois, lähteä pois, poistua, paeta, hävitä’
lyydiporottada ’irrottaa; saada irti’
vatjaporottā ’heittää, lyödä; ravistaa, tärisyttää’
viropõruda ’täristä, vapista, hytkyä, tärähtää, vavahtaa’, põrutada ’täräyttää, tärisyttää, vavahduttaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

2porottaa2 – kivistää, pakottaa, särkeä (päätä, hammasta); huimata, pyörryttää

Vanhin tieto
1698
Levinneisyys
yleinen et. Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro

Ilmeisesti samaa alkuperää kuin porottaa1, merk. puolesta vertaa särkeä.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenporottā ’särkeä (esimerkiksi hammasta)’
karjalaporottoa ’sama merkitys’, porotus ’pakotus, särky’
vepsäporotada ’kivistää, pakottaa, vihavoida’
vatjaporottā ’kivistää, pakottaa’
viropõrutada: pead p. ’huimata, pyörryttää’.

Samaa juurta olevia sanoja

3porottaa3 – paahtaa, polttaa (aurinko); puhaltaa, tuulla kovasti; purra (pakkanen); lämmittää, kuumentaa; hehkua, kyteä; liikkua nopeasti

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro

Todennäköisesti samaa lähtöä kuin porottaa1, porottaa2. Merk.-paralleeleja katso esimerkiksi paahtaa, paasata.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenporottā ’tuulla kovasti’
karjalaporottoa ’ajaa pois, karkottaa (myös: tauti taikakeinoin)’
vepsäporotada ’puhaltaa puhtaaksi (tuuli jään); ajaa kovasti (hevosella)’
vatjaporottā ’juosta kovaa’
viropõrutada ’kiirehtiä; (Wied) säikäyttää, ajaa tiehensä, pilata (pakkanen viljan)’.

4porottaa4 – sataa ropista; puhua kovalla äänellä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan porista yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Onomat. sanoja, joiden yhteyteen kuuluu myös pore, katso tätä. Samanlaisia on myös etäisemmissä sukukielissä, eikä niiden (tai osan niistä) kuuluminen alkuaankin samaan yhteyteen ole mahdotonta (ersämordva purams ’kuohua (vesi)’, udmurtti bi̮re̮kti̮ni̮ ’kiehua, poreilla’, komi bi̮re̮d ’jään päälle nousut vesi’, unkari forr ’kiehua’).

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaporissa ’porista, lorista (vesi); puhua parpattaa’, porahtoa ’alkaa porista; polskahtaa, posahtaa, poksahtaa’, porokello ’(aisa)kello; puhelias ihminen’
lyydiporokel (mon. ‑kellod) ’aisakello’
vatjabe̮risa ’surista (kärpänen)’
viropõriseda ’päristä’
liiviborātə ’jyristä’.

Samaa juurta olevia sanoja

5porottaa5 – paistaa tuhkan ja hiilien seassa; hautoa tuhkalipeällä; roskata, liata, pölyttää

Sanakirjassa
Käsitellään sanan poro yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Sanueelle on pitkään esitetty suomalais-ugrilainen, jopa uralilainen vastineita (mansi pors ’rikat, roska, törky’, unkari por ’pöly’, kamassi pʿɯre ’hiekka, ‑särkkä’, bor ’savu, pöly’), mutta nämä lienevät kuitenkin erillisiä deskr. sanoja, joita muistuttavia on useissa muissakin kielissä, esimerkiksi turkin kieli (oiraatti) pur ’hiutalemainen tuhka’, muinaisturkki bor ’hiekka’, mongoli bor ’pöly, hiekka’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenporo ’jäte, roska, tuhka; tuhkalipeäliuos, jolla pyykkiä pestään’
karjalaporo ’tuhka; (tuhka)lipeä, lipeävesi; tomu, pöly; kahvin sakka’
lyydiporo ’lipeä’
vepsäporo ’keitetty tuhka’
vatjaporo ’tuhka, poro’
viropori, murt. põri ’kura, loka, rapa’, murt. (? ← suomi) poru: porutuhk ’tulinen tuhka’.

suomi → nykyruotsi murt. Suomi pårå, poro ’sakka, (kahvin)poro; kura; roska, rikka, ‑ruoho’; karjala → venäjä murt. Aunus póroči ’lipeästä jäävä märkä tuhkasakka’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • beat down
  • beat

Esiintymistiheys

1 909 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: porottaa 57 % · porotti 19 % · porota 7 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin porottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäporotanporotinolen porottanutolin porottanut
sinäporotatporotitolet porottanutolit porottanut
hänporottaaporottion porottanutoli porottanut
meporotammeporotimmeolemme porottaneetolimme porottaneet
teporotatteporotitteolette porottaneetolitte porottaneet
heporottavatporottivatovat porottaneetolivat porottaneet
passiiviporotetaanporotettiinon porotettuoli porotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäporottaisinolisin porottanut
sinäporottaisitolisit porottanut
hänporottaisiolisi porottanut
meporottaisimmeolisimme porottaneet
teporottaisitteolisitte porottaneet
heporottaisivatolisivat porottaneet
passiiviporotettaisiinolisi porotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäporota—
hänporottakoonolkoon porottanut
meporottakaamme—
teporottakaa—
heporottakootolkoot porottaneet
passiiviporotettakoonolkoon porotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäporottanenlienen porottanut
sinäporottanetlienet porottanut
hänporottaneelienee porottanut
meporottanemmelienemme porottaneet
teporottanettelienette porottaneet
heporottanevatlienevät porottaneet
passiiviporotettaneenlienee porotettu

Infinitiivit

1. infinitiiviporottaa
1. inf. pitkä muotoporottaakseen
2. inf. inessiiviporottaessa
2. inf. inessiivi, passiiviporotettaessa
2. inf. instruktiiviporottaen
3. inf. inessiiviporottamassa
3. inf. elatiiviporottamasta
3. inf. illatiiviporottamaan
3. inf. adessiiviporottamalla
3. inf. abessiiviporottamatta
3. inf. instruktiiviporottaman
4. infinitiiviporottaminen
5. infinitiiviporottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiporottava
Passiivin 1. partisiippiporotettava
Aktiivin 2. partisiippiporottanut
Passiivin 2. partisiippiporotettu
Agenttipartisiippiporottama
Kieltopartisiippiporottamaton

Riimit

-orotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Porottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/porottaa