pu­ka­ta

verbi/ˈpukɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-ka-ta (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 4 234. yleisin sana

Johdettu sanasta: pukki

Merkitykset

  1. työntää, tyrkätä, puskea, töytäistä, sysätä
  2. (puhekieltä)olla seuraavana tulossa, olla tulossaDDR:ää pukkaa

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Jossakin riihen ja navetan polulla olivat he iltasella ajaneet vastakkain, jotakin vanhaa velkaa oli kahdenpuolen suorittamatta, hän pilkkasi Eskoa rintaan jollakin, Esko pukkasi takaisin, ja sitte he tarttuivat toisiinsa kiinni jostakin j.n.e.
— Emil Lassinen, Poikia
Hän tuntee epämääräisesti, että jotain pannaan hänen viereensä, hän levittää kätensä, työntää toverinsa syrjään, pukkaa kyynärpäällä häntä silmiin, kääntyy ja nukkuu uudestaan.
— Alphonse Daudet, Nivernain kaunotar
Timo oli joskus käynyt pianotunneilla, mutta sitten kun oli hankkinut basson, oli ruvennut keikkaa pukkaamaan sen verran paljon, ettei enää joutanut soittamaan opetella.
— Wikipedia: Litostroton

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan pukata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Niin, tuli taas luokseni, pukkasi kylkeen ja sanoi: -- Se on silkkiä!
— Selma Anttila, Näyttelijättären tarina
Oli jo myöhäinen yö, kun Tom yht'äkkiä pukkasi minua kyynärpäällään ja osoitti ikkunaan.
— Mark Twain, Tom Sawyer salapoliisina

Etymologia

1pukata1 – tönäistä, töytäistä

Vanhin tieto
Hemminki Maskulainen, 1605
Levinneisyys
lounaismurteet Pohjanmaa Kainuu Peräpohja Länsipohja, muualta hajat., ei Vermlanti Inkerinmaa
Vastineita
karjala

Lainalähde: Mahdollisesti osittain ← nykyruotsi murt. (Suomi) bocka, bucka ’pukata, töytäistä’ (tanska bukke ’sama merkitys’, mahdollisesti johd. s:sta buk, nykyruotsi bock ’pukki’), osittain varmaan omap. deskr. alkuperää, mihin viittaavat vokaalinsa puolesta poikkeavat synonyymit puukata, puukkia (kaakkoismurteet Savo; ehkä kontam., vertaa tuuppia) ja pökätä (laajalti murt.), pökkiä (Gan 1787; Etelä-Pohjanmaa Kymenlaakso, paikoin Uusimaa kaakkoismurteet Pohjois-Savo).

eteläsaame bukkedh ’olla sukupuoliyhteydessä (mies)’ ← varmaankin joko ← skandinaavinen tai ← suomi.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalapukata ’pukata, survaista; pistää (esimerkiksi käärme; Tver)’.

Samaa juurta olevia sanoja

2pukata2 – kumartaa

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: bocka)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan pokata yhteydessä
  1. suomipokata
  2. nykyruotsibocka, muinaisruotsi bokka, bukka ’sama merkitys’
  3. keskialasaksabucken

Tähän on kansanetym. liitetty suomi pokkuroida, ‑ta (Eurén 1860; et. Itä-Suomi), pokkaroida ’kumarrella; mielistellä, nöyristellä’ ~ karjala pokoroija ’pyytää nöyrästi, anella’, pokornoi ’nöyrä’; sanue on kuitenkin alkuaan syntynyt lähinnä venäjän vaikutuksesta (vertaa venäjä pokórnyj ’nöyrä’).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • bunt

Esiintymistiheys

47 428 esiintymää · 18.1 / milj.

Suomi24
21.7
Sanomalehdet
5.5
Aikakauslehdet
3.2
Wikipedia
0.3
Reddit
7.0
Tekstitykset
1.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: pukkaa 71 % · pukata 7 % · pukkasi 5 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin pukata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpukkaanpukkasinolen pukannutolin pukannut
sinäpukkaatpukkasitolet pukannutolit pukannut
hänpukkaapukkasion pukannutoli pukannut
mepukkaammepukkasimmeolemme pukanneetolimme pukanneet
tepukkaattepukkasitteolette pukanneetolitte pukanneet
hepukkaavatpukkasivatovat pukanneetolivat pukanneet
passiivipukataanpukattiinon pukattuoli pukattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpukkaisinolisin pukannut
sinäpukkaisitolisit pukannut
hänpukkaisiolisi pukannut
mepukkaisimmeolisimme pukanneet
tepukkaisitteolisitte pukanneet
hepukkaisivatolisivat pukanneet
passiivipukattaisiinolisi pukattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpukkaa—
hänpukatkoonolkoon pukannut
mepukatkaamme—
tepukatkaa—
hepukatkootolkoot pukanneet
passiivipukattakoonolkoon pukattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpukannenlienen pukannut
sinäpukannetlienet pukannut
hänpukanneelienee pukannut
mepukannemmelienemme pukanneet
tepukannettelienette pukanneet
hepukannevatlienevät pukanneet
passiivipukattaneenlienee pukattu

Infinitiivit

1. infinitiivipukata
1. inf. pitkä muotopukatakseen
2. inf. inessiivipukatessa
2. inf. inessiivi, passiivipukattaessa
2. inf. instruktiivipukaten
3. inf. inessiivipukkaamassa
3. inf. elatiivipukkaamasta
3. inf. illatiivipukkaamaan
3. inf. adessiivipukkaamalla
3. inf. abessiivipukkaamatta
3. inf. instruktiivipukkaaman
4. infinitiivipukkaaminen
5. infinitiivipukkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipukkaava
Passiivin 1. partisiippipukattava
Aktiivin 2. partisiippipukannut
Passiivin 2. partisiippipukattu
Agenttipartisiippipukkaama
Kieltopartisiippipukkaamaton

Riimit

-ukɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pukata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pukata