ru­ka­ta

verbi/ˈrukɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ru-ka-ta (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 18 672. yleisin sana

Merkitys

  1. säätää hienoisesti, muuttaa joiltakin osin erilaiseksi varsinkin paremmin sopiakseen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ei kukkaa, ei kukkaa tomulleni tuhlata saa, mua rukkaa, mua rukkaa ei ystävät voivottaa.
— Charles ja Mary Lamb, Shakespearen tarinoita
Itse hän ajelisi komeissa valkkopeskeissä, oikein gabba-jievjoissa, ja äkäinen mutsikkahärkä olisi jutona, ja perässä rukattaisi toinen härkä, jonka lukollinen kansiahkio olisi täynnä hopearahoja...
— Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta
Myös sarjajärjestelmä rukattiin uuteen uskoon, runkosarja pelattiin kaksiosaisena siten, että välillä joukkueita pudotettiin karsintasarjaan.
— Wikipedia: Miesten Superpesiksen kausi 1994

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: rucka)
Levinneisyys
melko yleinen

Lähtökohta: ← nykyruotsi rucka ’sama merkitys’

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • revamp

Esiintymistiheys

5 881 esiintymää · 2.2 / milj.

Suomi24
2.3
Sanomalehdet
3.9
Aikakauslehdet
1.8
Wikipedia
0.1
Reddit
5.2
Tekstitykset
1.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: rukata 29 % · rukattu 16 % · rukkaamaan 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin rukata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minärukkaanrukkasinolen rukannutolin rukannut
sinärukkaatrukkasitolet rukannutolit rukannut
hänrukkaarukkasion rukannutoli rukannut
merukkaammerukkasimmeolemme rukanneetolimme rukanneet
terukkaatterukkasitteolette rukanneetolitte rukanneet
herukkaavatrukkasivatovat rukanneetolivat rukanneet
passiivirukataanrukattiinon rukattuoli rukattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärukkaisinolisin rukannut
sinärukkaisitolisit rukannut
hänrukkaisiolisi rukannut
merukkaisimmeolisimme rukanneet
terukkaisitteolisitte rukanneet
herukkaisivatolisivat rukanneet
passiivirukattaisiinolisi rukattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinärukkaa—
hänrukatkoonolkoon rukannut
merukatkaamme—
terukatkaa—
herukatkootolkoot rukanneet
passiivirukattakoonolkoon rukattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärukannenlienen rukannut
sinärukannetlienet rukannut
hänrukanneelienee rukannut
merukannemmelienemme rukanneet
terukannettelienette rukanneet
herukannevatlienevät rukanneet
passiivirukattaneenlienee rukattu

Infinitiivit

1. infinitiivirukata
1. inf. pitkä muotorukatakseen
2. inf. inessiivirukatessa
2. inf. inessiivi, passiivirukattaessa
2. inf. instruktiivirukaten
3. inf. inessiivirukkaamassa
3. inf. elatiivirukkaamasta
3. inf. illatiivirukkaamaan
3. inf. adessiivirukkaamalla
3. inf. abessiivirukkaamatta
3. inf. instruktiivirukkaaman
4. infinitiivirukkaaminen
5. infinitiivirukkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippirukkaava
Passiivin 1. partisiippirukattava
Aktiivin 2. partisiippirukannut
Passiivin 2. partisiippirukattu
Agenttipartisiippirukkaama
Kieltopartisiippirukkaamaton

Riimit

-ukɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rukata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rukata