1ruuhka1 – kasauma (etenkin tukkeja virrassa); suuri joukko (ihmisiä, autoja jne.)
- Vanhin tieto
- Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
- Levinneisyys
- loun- ja hämäläismurteet Päijät-Häme Etelä-Pohjanmaa, paikoin Pohjois-Karjala Savo
- Vastineita
- karjala
Lainalähde: Toisen selityksen mukaan samaa germaanista alkuperää kuin ruko (vertaa muinaisnorja hrúga ’kasa’).
Arveltu olevan samaa, mahdollisesti deskr. kantaa kuin ruhka ’roska’, katso tätä. Oletus on semantt. syistä ja myös sanojen levikin kannalta epävarma (vertaa myös ryhkä (Renv 1826) ’jääsuma’, ryhkämä (Iitti) ’kasa, rykelmä’ ~ viro rühk (g. rüha) ’kivi- tai jääröykkiö’).
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | ruhka ’tukki- tai jääsuma, ‑röykkiö’ |
|---|
(suomi → nykyruotsi murt. Suomi rōhka ’(tukki)suma’).