sur­kas­tu­a

verbi/ˈsurkɑstuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sur-kas-tu-a (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 16 461. yleisin sana

Merkitys

  1. muuttua pienemmäksi, atrofioitua; näivettyä, kuihtuaSelvä atrofia: lihas on surkastunut.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Veri valahti, kuolo kulki vainoviikate kädessä kansan synkeän seassa; miehet maatui, naiset kaatui, sylilapset surkastuivat, vanhat vaivassa menehtyi; päivä hukkui hurmehesen, yö punotti punaverestä.
— Kössi Kaatra, Murroksessa
"Riutuneena kuni kukka, Jonka myrsky kuihduttaa, Surkastui nyt Anna rukka, Kantain tuskaa kauheaa, Kaiken lohdutuksen hylkää, Itkien vaan kuollutt' yjkää.
— Godenhjelm, Runous ja runouden muodot
Heimot muodostavat yhteisen kladin eli kehityslinjan, jota määrittävät lehtien sahalaitaisuus, kukan vastakohtaisuus, mikä on syntynyt kukkaosien surkastumisen myötä, ja hetiön kaksilukuisuus.
— Wikipedia: Hapsikat

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan surkastua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Kuinka kukat surkastuu, Kuinka tuuless' paljastuu Lehdikko?
— tekijä Usea, Runovihkonen nuorisolle

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan surra yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensurra ’surra; kuolla’, suru ’suru’
karjalasurra ’huolehtia, olla huolissaan, murehtia’, suru ’suru, huoli’, surehtie ’huolehtia, murehtia’, vertaa myös surtuo ’alkaa sureksia; uupua, nääntyä, laihtua; köyhtyä’, survehtuo ’uupua, nääntyä, laihtua; torkahtaa; köyhtyä’
lyydisurematoińe ’surua, huolta aiheuttamaton’
vepsäsurduda ’väsyä; sammua (hiillos)’
vatjasurra ’kuolla; puutua’
virosurra ’kuolla; puutua, turtua, kangistua (jäsen)’
liivi(SjW) surimi ’kuolema’ (← viro)

(suomi → luulajansaame surrat (piitimensaame) ’kärsiä’, pohjoissaame murt. surro ’suru’, inarinsaame soro ’sama merkitys’, suurrađ ’surra’; inarinsaame voisi olla myös suomen sanan äännevastine; merkitys ja levikki viittaavat kuitenkin lainaan)

Kaukaisemmissa sukukielissä

itähantiitähanti sur-, suraᴧ-, etelähanti surat- ’kuolla’.

suomi-karjala merk. ’murehtia’ voi osittain olla s.v. surku main. germaanisten sanojen vaikutusta. Sanueiden suhde ei ole kaikilta osin selvä: et. johd. surkastua tuntuu merkityksensä puolesta kuuluvan surra sanueeseen, vaikka sen muoto (jos koko surka- lasketaan vartaloon) viittaa ennemmin germaaniselle taholle.

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.atrophy

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • atrophy

Esiintymistiheys

7 069 esiintymää · 2.7 / milj.

Suomi24
2.9
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
1.2
Wikipedia
6.1
Reddit
1.2
Tekstitykset
1.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

Yleisimmät: surkastunut 31 % · surkastuu 29 % · surkastuvat 15 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin surkastua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsurkastunsurkastuinolen surkastunutolin surkastunut
sinäsurkastutsurkastuitolet surkastunutolit surkastunut
hänsurkastuusurkastuion surkastunutoli surkastunut
mesurkastummesurkastuimmeolemme surkastuneetolimme surkastuneet
tesurkastuttesurkastuitteolette surkastuneetolitte surkastuneet
hesurkastuvatsurkastuivatovat surkastuneetolivat surkastuneet
passiivisurkastutaansurkastuttiinon surkastuttuoli surkastuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsurkastuisinolisin surkastunut
sinäsurkastuisitolisit surkastunut
hänsurkastuisiolisi surkastunut
mesurkastuisimmeolisimme surkastuneet
tesurkastuisitteolisitte surkastuneet
hesurkastuisivatolisivat surkastuneet
passiivisurkastuttaisiinolisi surkastuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsurkastu—
hänsurkastukoonolkoon surkastunut
mesurkastukaamme—
tesurkastukaa—
hesurkastukootolkoot surkastuneet
passiivisurkastuttakoonolkoon surkastuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsurkastunenlienen surkastunut
sinäsurkastunetlienet surkastunut
hänsurkastuneelienee surkastunut
mesurkastunemmelienemme surkastuneet
tesurkastunettelienette surkastuneet
hesurkastunevatlienevät surkastuneet
passiivisurkastuttaneenlienee surkastuttu

Infinitiivit

1. infinitiivisurkastua
1. inf. pitkä muotosurkastuakseen
2. inf. inessiivisurkastuessa
2. inf. inessiivi, passiivisurkastuttaessa
2. inf. instruktiivisurkastuen
3. inf. inessiivisurkastumassa
3. inf. elatiivisurkastumasta
3. inf. illatiivisurkastumaan
3. inf. adessiivisurkastumalla
3. inf. abessiivisurkastumatta
3. inf. instruktiivisurkastuman
4. infinitiivisurkastuminen
5. infinitiivisurkastumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisurkastuva
Passiivin 1. partisiippisurkastuttava
Aktiivin 2. partisiippisurkastunut
Passiivin 2. partisiippisurkastuttu
Agenttipartisiippisurkastuma
Kieltopartisiippisurkastumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Surkastua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/surkastua