su­ret­taa

verbi/ˈsuretːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

su-ret-taa (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 12 789. yleisin sana

Johdettu sanasta: surra

Merkitys

  1. saada suremaan, tehdä surulliseksi

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Hän olikin vakavalla mielellä; hän ajatteli vanhaa Briitaa, ja häntä suretti, että Villiam, joka soi kaikille niin hyvää, ei ottanut selkoa asioista eikä pitänyt huolta siitä, että ainakin hänen omilla alustalaisillaan olisi hyvä olo.
— Corelia Levetzow, Meidän naapurimme; Margreta
Sinun varhainen kokemuksesi surettaa minua".
— Charles Dickens, David Copperfield II
Niissä hän totesi, että ei ollut koskaan halunnut kuninkaaksi, että häntä suretti miten hänen sukunsa toiselle haaralle oli käynyt ja vain nöyrästi otti vastaan kaitselmuksen hänelle antaman tehtävän.
— Wikipedia: Ludvig Filip I

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan surettaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Minua vain surettaa syvästi se tapa, millä poikani riistettiin minun läheltäni."
— Alexandre Dumas, Templen vangit
Ei minua Villenkään kohtalo sureta, vaikka oli veljeni.
— Veikko Korhonen, Rajaviiva
Ja minä luulen että saamme niistä nyt taas kuulla, ja se se minua suuresti surettaa.
— Thomas Malory, Arthur kuningas ja hänen jalot ritarinsa
Äidin mieltä surettaa tämmöisillä seikoilla ei Toini lainkaan tahtonut.
— Martti Wuori, Paras ystävätär

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan surra yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensurra ’surra; kuolla’, suru ’suru’
karjalasurra ’huolehtia, olla huolissaan, murehtia’, suru ’suru, huoli’, surehtie ’huolehtia, murehtia’, vertaa myös surtuo ’alkaa sureksia; uupua, nääntyä, laihtua; köyhtyä’, survehtuo ’uupua, nääntyä, laihtua; torkahtaa; köyhtyä’
lyydisurematoińe ’surua, huolta aiheuttamaton’
vepsäsurduda ’väsyä; sammua (hiillos)’
vatjasurra ’kuolla; puutua’
virosurra ’kuolla; puutua, turtua, kangistua (jäsen)’
liivi(SjW) surimi ’kuolema’ (← viro)

(suomi → luulajansaame surrat (piitimensaame) ’kärsiä’, pohjoissaame murt. surro ’suru’, inarinsaame soro ’sama merkitys’, suurrađ ’surra’; inarinsaame voisi olla myös suomi sanan äännevastine; merkitys ja levikki viittaavat kuitenkin lainaan)

Kaukaisemmissa sukukielissä

itähantiitähanti sur-, suraᴧ-, etelähanti surat- ’kuolla’.

suomi-karjala merk. ’murehtia’ voi osittain olla s.v. surku main. germaaninen sanojen vaikutusta. Sanueiden suhde ei ole kaikilta osin selvä: et. johd. surkastua tuntuu merkityksensä puolesta kuuluvan surra sanueeseen, vaikka sen muoto (jos koko surka- lasketaan vartaloon) viittaa ennemmin germaaninen taholle.

Englanninkieliset vastineet

  • pain
  • grieve

Esiintymistiheys

10 150 esiintymää · 3.9 / milj.

Suomi24
4.3
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
1.1
Wikipedia
0.2
Reddit
3.2
Tekstitykset
3.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: surettaa 79 % · sureta 9 % · suretti 6 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin surettaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsuretansuretinolen surettanutolin surettanut
sinäsuretatsuretitolet surettanutolit surettanut
hänsurettaasurettion surettanutoli surettanut
mesuretammesuretimmeolemme surettaneetolimme surettaneet
tesuretattesuretitteolette surettaneetolitte surettaneet
hesurettavatsurettivatovat surettaneetolivat surettaneet
passiivisuretetaansuretettiinon suretettuoli suretettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsurettaisinolisin surettanut
sinäsurettaisitolisit surettanut
hänsurettaisiolisi surettanut
mesurettaisimmeolisimme surettaneet
tesurettaisitteolisitte surettaneet
hesurettaisivatolisivat surettaneet
passiivisuretettaisiinolisi suretettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsureta—
hänsurettakoonolkoon surettanut
mesurettakaamme—
tesurettakaa—
hesurettakootolkoot surettaneet
passiivisuretettakoonolkoon suretettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsurettanenlienen surettanut
sinäsurettanetlienet surettanut
hänsurettaneelienee surettanut
mesurettanemmelienemme surettaneet
tesurettanettelienette surettaneet
hesurettanevatlienevät surettaneet
passiivisuretettaneenlienee suretettu

Infinitiivit

1. infinitiivisurettaa
1. inf. pitkä muotosurettaakseen
2. inf. inessiivisurettaessa
2. inf. inessiivi, passiivisuretettaessa
2. inf. instruktiivisurettaen
3. inf. inessiivisurettamassa
3. inf. elatiivisurettamasta
3. inf. illatiivisurettamaan
3. inf. adessiivisurettamalla
3. inf. abessiivisurettamatta
3. inf. instruktiivisurettaman
4. infinitiivisurettaminen
5. infinitiivisurettamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisurettava
Passiivin 1. partisiippisuretettava
Aktiivin 2. partisiippisurettanut
Passiivin 2. partisiippisuretettu
Agenttipartisiippisurettama
Kieltopartisiippisurettamaton

Riimit

-uretːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Surettaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/surettaa