1vallitus1 – maasta, kivestä tms. tehty harjumainen suojavarustus
- Alkuperä
- Lainasana (varhaisempi uusruotsi)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan valli yhteydessä
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- suomivalli
- varhaisempi uusruotsi, nykyruotsivall ’(suoja)valli; rannikko, ranta’
- latinavallum ’paaluvarustus, vallitus; valli’
Samaan latinan sanaan pohjautuvat myös englanti wall ’muuri, seinä’ ja nykysaksa Wall ’(puolustus)valli; rantatöyräs’ → viro vall (g. ‑i) ’valli, suojavarustus, muuri’, vallikraav ’vallihauta’, (Wied) vallitada ’vallittaa’, liivi vaĺ ’(puolustus)valli’, vaĺĺə ’vallittaa’; viro → vatja valli ’valli’.