häi­vä

substantiivi/ˈhæi̯ʋæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

häi-vä (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 10 342. yleisin sana

Johdettu sanasta: häivähtää

Merkitys

  1. pieni määrä, häivähdysei huolen häivää(kään) [= ei pienintäkään murhetta]

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kiitän Luojaa lahjasta, kun ei silmill' oo sokean häivää, nähdessä maat, jotka kukkia kantaa, katsoessa kuuta ja taivaan rantaa ja suurta, suloista päivää.
— Larin-Kyösti, Kulkurin lauluja
"Lähemmä, Jumala, sua!" Kulkeva kuu on ja päivä, meiltä ei koskaan häipyvä kuoleman häivä.
— Eino Leino, Tuulikannel II
Elämä, suuri tuntematon, ei perustu mihinkään ymmärrettävissä olevaan eikä siinä ole järjen häivääkään, kuolema taas on varma ja selkeä - vain elämän mysteeri tekee elämästä elämisen arvoisen.
— Wikipedia: Emil Cioran

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan häivä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Viimeinenkin epäilyksen häivä isyydestä poistui, kun mies näki lehdestä, kuka Arin äiti on.
— Wikipedia: Nico (muusikko)
Sydänpolton vaiva tämä hetken kupliin haihtuuko: liekö häivä sumun häilyn elämämme selitys?
— Volter Kilpi, Suljetuilla porteilla
Hymyn häivä kävi tohtorin kasvojen yli, mutta hän ei enää mitään selittänyt.
— Maila Talvio, Linnoituksen iloiset rouvat

Etymologia

1häivä1 – vähäinen jälki jostakin, vivahdus; harso, huntu; kaihi

Vastineita
karjala

Luultavasti samaa lähtöä kuin s.v. häipyä main. sanat: häivä voi olla takaperoisjohd. häipyä v:n johdoskorrelaatista häivähtää.

— germaaninen alkuperääkin on esitetty (germaaninen *heuja- (→ *hiuja), vertaa muinaisnorja hý ’untuva, haiven, kasvojen väri’, nykynorja, nykyruotsi hy ’haiven, hipiä’).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalahäivätä ’huitaista, hipaista, lyödä; loihtia, noitua; olla sukupuoliyhteydessä’, häivähteäkseh ’heilahtaa, hipaista’.

2häivä2 – (kielteisissä yhteyksissä:) hyvä, kehuttava

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: häv)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan häävi yhteydessä
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala
  1. suomihäävi
  2. nykyruotsihäv ’kelpo, oiva’, muinaisruotsi hæfwer ’kelpo’, nykynorja hæv ’hyödyllinen, kelpo, ripeä’, muinaisnorja hǽfr ’käyttökelpoinen, hyödyllinen’
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala heävine (← suomi) ’häävi, kehuttava’ (tähän liittynee epäsäännöllisenä rinnakkaismuotona myös suomi hääppöinen ’häävi’)

Samaa juurta olevia sanoja

3häivä3 – iso hauki- tai madekoukku; onkilaite (vinosti pohjaan lyöty vapa), jossa on tällainen koukku

Alkuperä
Lainasana (ruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan häävi yhteydessä
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala

Lainalähde: ← ruotsi, nykyruotsi häv-: hävstång ’vipu’, nykynorja havestång ’sama merkitys’, murt. hev, hæv ’kädensija, astian sivussa tai kannessa’, hevel ’kädensija, ripustin, koukku, johon jtak voi ripustaa’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala häivä (← suomi) ’haukionki, joka jätetään pyytämään päiväksi tai yöksi’

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • scintilla

Esiintymistiheys

13 654 esiintymää · 5.2 / milj.

Suomi24
5.7
Sanomalehdet
6.8
Aikakauslehdet
1.2
Wikipedia
0.2
Reddit
2.9
Tekstitykset
3.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: häivää 86 % · häivä 10 % · häivän 4 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-æiʋæ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Häivä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/häivä