har­haut­ta­ja

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: harhauttaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka saa toiset uskomaan valheeseen tai johtaa heitä harhaan. Myös sabotoija

Synonyymit

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Hän todenteolla jo kimpastuu vanhalle harhauttajalleen, omalle minälleenkin.
— Urho Karhumäki, Testamentti
Hänen mukaansa Neuvostoliiton ja Kiinan välirikko sekä Jugoslavian ja Neuvostoliiton välirikko olivat teeskenneltyjä, uudet neuvostoloikkarit olivat tarkoituksella lähetettyjä harhauttajia ja läntiset hallitukset olivat täynnä KGB:n vaikuttaja -agentteja.
— Wikipedia: Anatoli Golitsyn

Englanninkieliset vastineet

  • diversionist
  • misleader
  • beguiler
luokat:

Lähteet