ar­voi­tus

substantiivi/ˈɑrʋoi̯tus/
Jaa

Johdettu sanasta: arvata

Merkitys

  1. kysymys tai tarina, jonka vastausta arvoituksen kuulija ei tiedäTurun varhaisvaiheet ovat vielä arvoitus.

Synonyymit

Etymologia

Kantasana arvata.

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.riddle, enigma, puzzle
  • ruotsigåta
  • saksaRätsel (n)
  • ranskaénigme (f), secret (m), mystère (m), devinette (f)
  • venäjäзагадка
  • esp.acertijo

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Sillä syvälle sisimpääni ei ole kaiverrettu mitään arvoitusta, se on vain mitä lie joutavaa hölynpölyä.
— Sigrid Undset, Peilikuvia
kysyi hän hiljaa ja ikään kuin arvoitusta, jota hän on kauvan miettinyt.
— Otto Tuomi, Pieniä kertomuksia
Ei tarkkaan tiedetä, miten suvullinen lisääntyminen kehittyi, ja sen jatkuva säilyminenkin on jonkinasteinen tieteellinen arvoitus, sillä partenogeneesiä voitaisiin ensisilmäyksellä pitää edullisempana.
— Wikipedia: Suvullinen lisääntyminen

Englanninkieliset vastineet

  • enigma
  • riddle
  • puzzle
  • puzzler

Esiintymistiheys

26 263 esiintymää · 10.0 / milj.

Suomi24
8.1
Sanomalehdet
16.2
Aikakauslehdet
13.6
Wikipedia
11.5
Reddit
3.1
Tekstitykset
25.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviarvoitus
Genetiiviarvoituksen
Partitiiviarvoitusta
Essiiviarvoituksena
Translatiiviarvoitukseksi
Inessiiviarvoituksessa
Elatiiviarvoituksesta
Illatiiviarvoitukseen
Adessiiviarvoituksella
Ablatiiviarvoitukselta
Allatiiviarvoitukselle
Abessiiviarvoituksetta

Riimit

-ɑrʋoitus

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet