il­maan­tu­a

verbi/ˈilmɑːntuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

il-maan-tu-a (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 3 247. yleisin sana

Johdettu sanasta: ilma

Merkitykset

  1. tulla esille, tulla ilmoille
  2. käydä ilmiAsiassa ilmaantui odottamattomia seikkoja.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ovi avautuu, sen raosta ilmaantuu valkoinen, ihana käsivarsi ja aivan odottamatta omaisuuteni kasvaa kolmella ruplalla, jotka minä otan vastaan, kun en muuta voi.
— Henryk Sienkiewicz, Se kolmas
"Kahlekoira alkoi haukkua, ja oveen ilmaantui mies, pitkä, jokseenkin tanakka, myllärin pukuun puettu mies.
— Corelia Levetzow, Meidän naapurimme; Margreta
Hiilikaivostyöläiset tiesivät, että huldra herättäisi heidät, jos ongelma ilmaantuisi, joten he uskalsivat nukkua huoletta.
— Wikipedia: Huldra

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ilmaantua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Johd:ia tai vanhoja sijamuotoja sanasta ilma, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenilmahtua ’ilmestyä, saapua’, ilmetä ’ilmestyä’, (? suomi →) ilmestüä, ilmi, ilmoin: i. ikkäin ’elämän loppuun asti kestävä, pysyvä; hyvin vanha’, (? suomi →) ilmoittā
karjalailmautuo ’vaaleta, haalistua; ilmaantua, tulla ilmi’, ilmestyö, ilmetä, ilmi, ilmoine ’ilmeinen, selvä; ilmi-; suuri’, ilmoittoa, ilmoitus
lyydiilmoitada ’ilmoittaa’
vepsäiĺmestadaze ’ilmestyä, tulla näkyviin’, iĺmestuda ’sama merkitys; havahtua, tointua, tulla tajuihinsa’
vatjailmaussa ’ilmestyä’, (Tsv) ilmussua, ilmussa ’sama merkitys’, ilmottā ’ilmoittaa’, ilmī ’julkisesti, ilmeisesti’
viroilmuda ’ilmestyä, ilmaantua’, ilmutada ’osoittaa, näyttää’, ilmne ’ilmeinen, silminnähtävä, selvä’, ilmneda ’ilmetä, ilmaantua, käydä ilmi’, ilmsi ’valveilla, hereillä; todellisuudessa’
liiviilmsə ’valveilla’

(suomi → luulajansaame ilmōtit, N murt. ilmōhit ’ilmoittaa, ilmaista’, luulajansaame il´musit, pohjoissaame ilmĕstuvvât ’ilmestyä’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame älmiedidh ’tulla huomatuksi’, pohjoissaame âlmos ’ilmeinen, julkinen’, âlbmusii, kildininsaame e̮lmse, e̮lmeδ ’ilmeisesti’, luulajansaame al´musit, pohjoissaame âlˈbmodit, âlmostuvvât ’ilmestyä’, piitimensaame almuohtit ’levittää (uutista)’, pohjoissaame âlmotit (inarinsaame) ’ilmoittaa’, pohjoissaame âlˈbmâ (piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’ilmi, todellinen, oikea’, adv

. piitimensaame albma ’hereillä, valveilla’, luulajansaame al´ma ’oikein, todella, ilmoille’, pohjoissaame âlˈbmâ ’ilmi’ (â. boattet ’tulla ilmi’), âlmâ, âmmâ, âmâ ’kai; tietenkin; -han, ‑hän’; näistäkin saamelaisista sanoista varmaan useat ovat suomesta saatuja tai suomen vaikutuksen alaisina kehittyneitä.

Englanninkieliset vastineet

  • recrudesce
  • appear
  • arise
  • supervene
  • come out
  • come along
  • turn out
  • emerge

Esiintymistiheys

67 960 esiintymää · 25.9 / milj.

Suomi24
22.2
Sanomalehdet
24.8
Aikakauslehdet
112.3
Wikipedia
19.4
Reddit
9.8
Tekstitykset
22.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: ilmaantuu 24 % · ilmaannu 21 % · ilmaantunut 20 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin ilmaantua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäilmaannunilmaannuinolen ilmaantunutolin ilmaantunut
sinäilmaannutilmaannuitolet ilmaantunutolit ilmaantunut
hänilmaantuuilmaantuion ilmaantunutoli ilmaantunut
meilmaannummeilmaannuimmeolemme ilmaantuneetolimme ilmaantuneet
teilmaannutteilmaannuitteolette ilmaantuneetolitte ilmaantuneet
heilmaantuvatilmaantuivatovat ilmaantuneetolivat ilmaantuneet
passiiviilmaannutaanilmaannuttiinon ilmaannuttuoli ilmaannuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäilmaantuisinolisin ilmaantunut
sinäilmaantuisitolisit ilmaantunut
hänilmaantuisiolisi ilmaantunut
meilmaantuisimmeolisimme ilmaantuneet
teilmaantuisitteolisitte ilmaantuneet
heilmaantuisivatolisivat ilmaantuneet
passiiviilmaannuttaisiinolisi ilmaannuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäilmaannu—
hänilmaantukoonolkoon ilmaantunut
meilmaantukaamme—
teilmaantukaa—
heilmaantukootolkoot ilmaantuneet
passiiviilmaannuttakoonolkoon ilmaannuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäilmaantunenlienen ilmaantunut
sinäilmaantunetlienet ilmaantunut
hänilmaantuneelienee ilmaantunut
meilmaantunemmelienemme ilmaantuneet
teilmaantunettelienette ilmaantuneet
heilmaantunevatlienevät ilmaantuneet
passiiviilmaannuttaneenlienee ilmaannuttu

Infinitiivit

1. infinitiiviilmaantua
1. inf. pitkä muotoilmaantuakseen
2. inf. inessiiviilmaantuessa
2. inf. inessiivi, passiiviilmaannuttaessa
2. inf. instruktiiviilmaantuen
3. inf. inessiiviilmaantumassa
3. inf. elatiiviilmaantumasta
3. inf. illatiiviilmaantumaan
3. inf. adessiiviilmaantumalla
3. inf. abessiiviilmaantumatta
3. inf. instruktiiviilmaantuman
4. infinitiiviilmaantuminen
5. infinitiiviilmaantumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiilmaantuva
Passiivin 1. partisiippiilmaannuttava
Aktiivin 2. partisiippiilmaantunut
Passiivin 2. partisiippiilmaannuttu
Agenttipartisiippiilmaantuma
Kieltopartisiippiilmaantumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ilmaantua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ilmaantua