- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan menettää yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, pohjoissaame
Johd:ia v:stä mennä (katso tätä), semantt. seikkojen nojalla suurelta osin eri kielissä erikseen muodostettuja. Samanlaisia on etäisemmissäkin sukukielissä: etelähanti mĕnat- ’menettää, pudottaa, hukuttaa; ajaa pois’ | unkari vanh. menet- ’panna menemään, lähettää’.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | mänettǟ ’tuhlata, kuluttaa’ |
|---|---|
| karjala | mänetteä ’menettää, kuluttaa, tuhlata, hukata; saada kulumaan, viettää (aikaa); saattaa turmioon, perikatoon; joutua (pelissä) tappiolle, hävitä; viilettää; saada menemään kaupaksi’, mänetys ’kulutus; ajan kulu; menetys, turmio, perikato’, mänetellä ’aikoa mennä, olla menossa; pistäytyä; mennä kaupaksi; menettää, kuluttaa, tuhlata; onnistua, sujua; menetellä’ |
| lyydi | mänet(t)ada ’menettää, hävitä (peli), kuluttaa (aikaa)’, mäneteltä, ‑teldä ’aikoa mennä, olla menossa’ |
| vepsä | mänetada ’haaskata (aikaa)’ |
| viro | (murt. Wied) minetada ’menettää; kuljettaa (kädestä); panna menemään; idättää’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame mânâtit (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’panna menemään, ajaa; menettää, tuhlata, kadottaa’, inarinsaame monattallađ ’menetellä; vähitellen menettää’. |
|---|