1pakkautua1 – tunkeilla, tunkeutua; pyrkiä, tahtoa
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pakata yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Deskr.-sävyisiä sanoja, joiden merk:t voivat olla pakata1 sanan edelleenkehittymiä (esikuvina nykyruotsi packa vastaavine käyttötapoineen sekä mahdollisesti nykyruotsi påtränga ’tunkea; tungeksia; tunkeutua’, vertaa esimerkiksi kiire pakkaa päälle); yhtymäkohtia on myös s.v. pakko1 main. sanoihin. Vertaa lisäksi (suomi ? →) pohjoissaame bâkˈkit (inarinsaame) ’tupata, tunkea, tunkeutua’, bâkkâ ’tiivistetty, täyteen ahdettu’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pakkahua ’ahtautua täyteen’ |
|---|
| karjala | pakkautuo, (uud.) pakkavuo ’painua tiukkaan, ahtautua; käydä käsiksi, päälle, hyökätä’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2pakkautua2 – lahota, pilaantua
- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan pakko yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, vatja, viro
Lainalähde: Sana voi pohjimmiltaan olla germaanista alkuperää (*spaka-, *spakō, vertaa keskihollanti spāke, spaecke ’tanko, paalu; pölkky’, hollanti spaak ’pinna, vääntötappi’, keskialasaksa spāke ’pinna’, muinaisyläsaksa spahha, spahho ’risu, risukimppu’), mutta omapohjainen onomat. lähtökohta lienee yhtä mahdollinen, vertaa pako2.
Jos sanan alkumerk. on ’lohko, (kuivuuttaan) haljennut puu’, se kuuluu yhteen s.v. pakahtua ja pakko1 main. sanojen kanssa. Yhtymäkohtia on myös pakata2 sanaan (merk:t ’kiila, suude’).
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pakko ’pölkky’ |
|---|
| vatja | pakko ’sama merkitys’ |
|---|
| viro | pakk (g. paku) ’pölkky, pölli; (Wied myös) jalkapuu; kynnys; pölkyn varassa oleva keräyslipas; (viP) reen poikkipuu’ (tästä mahdollisesti → suomi pakko, pakka (Etelä-Suomi kaakkoismurteet) ’reen jalaksia yhdistävä puu, poikki-, tukipuu’). |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Samaa kantaa kuin pakahtua (katso tätä) ja ilmeisesti myös pakko2; vertaa myös pakata2.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pakko ’pakko’, pakollīn ’pakollinen’, pakottā ’särkeä, kivistää; pakottaa’ |
|---|
| karjala | pakko ’pakko, välttämättömyys; (loits.) pakotus, kivistys’, pakoittoa ’pakottaa, panna jku tekemään jtak; kivistää, särkeä’, pakoitus ’kivistys, särky’ |
|---|
| lyydi | pakottada ’särkeä, pakottaa, kirveltää’ |
|---|
| vepsä | pakutada ’jomottaa’ |
|---|
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) pakottā ’pakottaa, kivistää’ |
|---|
| viro | pakitada ’jomottaa, pakottaa, ahdistaa’, pakitsus (Wied pakitus) ’jomotus, pakotus’, pakk (g. paki) ’paine, ahdinko, hätä (Wied); kiire’ |
|---|
| liivi | paḱ ’pakottaa syömään’. |
|---|
suomi → pohjoissaame bakˈkum (inarinsaame) ’käsky’, koltansaame pakkă (turjansaame) ’pakotus, kipu; tauti (T)’, pȧkkă ’pakko’, luulajansaame pahkkit ’tyrkyttää’, inarinsaame pȧkkuđ, koltansaame pȧkkăd (kildininsaame turjansaame) ’käskeä’; äänt. vaikeuksista huolimatta tähän kuulunevat myös pohjoissaame bagˈgo (inarinsaame) ’pakko’, bagˈgit ’pakottaa’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi pakko ’pakko’, pakost, pakus ’pakosta’.
Samaa juurta olevia sanoja