- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- et. Etelä-Pohjanmaa
- Vastineita
- karjala, lyydi, vatja, viro, vepsä
Johd. vartalosta, josta myös pakkua (Lönnr 1880; ei murt.) ’haljeta, lohjeta, irtaantua, irrota’
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | pakehtuo, pakahtuo ’juuttua, tukkeutua, pakkautua; hyytyä (veri); tukahtua, salpaantua, pakahtua’ |
|---|---|
| lyydi | pakehtuda ’saeta, hyytyä, pilautua (veri)’ |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) pakahtua ’pakahtua (kuumuuteen, likaan)’, pakkīssa ’pakahtua’ |
| viro | pakatada ’haljeta, halkeilla, pakahtua; puhjeta (lehteen); ahavoitua’. |
Lähisukukielissä
| karjala | pakkuo ’pudota, kaatua; irrota, lohjeta; valua, vuotaa; kadota, loppua’, pakustuo ’irrota, pudota, kaatua’ |
|---|---|
| lyydi | pakkuda ’pudota, lähteä irti, irrota’ |
| vepsä | pakuda ’pudota’, pakutada ’ajaa pois, siirtää, karkottaa; hakata pois, katkaista’ |
. Tähän yhteyteen kuuluu myös pakko1 ’välttämättömyys’ sekä lisäksi pakko2, mikäli sen alkumerk. on ’lohko, haljennut puu’ (→ ’pölkky’). Koko sanueen lähtökohtana olisi siten merk. ’lohko; lohjeta, haljeta’. Vertaa myös pako2 ’halkeama’.