- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan rohkea yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
- suomirohkea
- ? muinaisnorjarǫsk-r ’rohkea, reipas, kunnollinen’, islanti röskur ’reipas, nopea’germaaninen *wraskwa-, jota myös on pidetty sanan mahdollisesti originaalina
Vertaa myös rohtia1, jonka kannan abstrahoitumasta sana voi olla lähtöisin. — Sana voisi hyvin olla myös samaa deskr. lähtöä kuin rohka2 (katso tätä), varsinkin jos sanan alkuperäisempi merkitys on ’runsas’; merkityksen kehitys olisi tällöin ’rapea, kuohkea’ → ’runsas’. Huomaa myös suomi murt. (etupäässä Häme Pohjois-Satakunta) rohea ’runsas, reilu, riuska, arkailematon; hauras, murea’, roheva (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787; paikoin murt.) ’rehevä, roteva, riuska, runsas’ sekä (Renv 1826) rahkea ’raisu, reima’. Vertaa rohtia1.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | rohkia ’rohkea, julkea; runsas’ |
|---|---|
| karjala | rohkie ’rohkea, reipas; hanakka; runsas’, rohketa ’uskaltaa, rohjeta’ (vertaa myös ruohkie ’uskaltaa, rohjeta’, ruohku ’rohkeus’) |
| vatja | rohke̮a ’rohkea’, komp. rohkiap ’enempi, enemmän’, re̮hgā ’hyvin, kovin’ |
| viro | rohke ’runsas, lukuisa’, komp. rohkem ’enempi, enemmän’ |
(suomi → pohjoissaame roakˈkâd (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’rohkea’)