ruostua

verbi

/ˈruo̯stuɑˣ/

Johdettu sanasta: ruoste

Merkitykset

1.raudan tai teräksen hidasta muuttumista hauraaksi ruosteeksi hapen ja kosteuden vaikutuksestaRauta ruostuu helposti, ellei sitä suojata pintakäsittelemällä.
2.(kuvaannollisesti) huonontua, heikentyä aiempaan verrattunaTaitoni ovat ruostuneet pahasti.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

ruoste ruostumaton ruostuminen ruostuttaa

Käännökset

engl.rust
ruotsirosta
saksarosten, Rost, ansetzen
venäjäржаветь
esp.aherrumbrar
virominema, roostetama, rooste

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑rappeutua ↑murentua ↑luhistua ↑rapistua ↑lahota

Alakäsitteet

↓hangata ↓kuluttaa ↓kalvaa ↓syövyttää ↓lahottaa ↓rapauttaa

Esimerkkilauseet

Jo soraksi sortuivat linnat, salit säihkyvät peitti jo yö, jo ruostuivat ritarimiekat, meni maine, mahti ja työ.

Larin-Kyösti, Korpinäkyjä I

Vaari penkoi, puhkui itseksensä, verkot mätäni ja tuulaat ruostui, Iinen ilo poisti epäluulot, yli aidan vaihtoi sanaa kaksi Körtsin kanssa, hähätti ja syrjään vilkui.

Larin-Kyösti, Musta hepo

Hän pakotti heidät takomaan miekan, jossa olisi kultainen kädensija, jolla ei löisi iskuakaan ohi, joka ei koskaan ruostuisi, ja joka pystyisi leikkaamaan kiveä ja rautaa kuin vaatekappaleen.

Wikipedia: Tyrfing

Englanninkieliset vastineet

rust

Esiintymistiheys

38 069 esiintymää, 14.5 / milj.

Suomi24

17.0

Sanomalehdet

5.3

Aikakauslehdet

4.6

Wikipedia

1.9

3.3

Tekstitykset

3.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52

Infinitiivi	ruostua
Ind. prees. yks. 1.	ruostun
Ind. imperf. yks. 3.	ruostui
Kond. prees. yks. 3.	ruostuisi
Pot. prees. yks. 3.	ruostunee
Imperat. prees. yks. 3.	ruostukoon
Akt. 2. partisiippi	ruostunut
Pass. imperf.	ruostuttiin

Riimit

-uostuɑ

suostua

Kaikki riimit