1sola1 – kapea tila rakennusten tms. välissä, kujanne; luhtiaitan katoksellinen parveke; paikka, jossa tie johtaa vuoristoon tai harjanteen poikki jyrkänteiden välistä; aidattu tie
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Lainalähde: ← nykyruotsi murt. Suomi svala ’luhdin etusivulla oleva käytävä; porstua, saunan, aitan tai navetan eteinen’ (muinaisruotsi svali, nykyruotsi, nykytanska svale, norja sval, islanti svalar ’luhdin sola’). — pohjoissaame svāllâ ’halkoliiteri’ ← skandinaavinen.
(suomi → inkeroinen sola ’hevosen pilttuu; kaita ja pitkä tila’, karjala šolukka ’maakaistale; solukka, perukka; ahdas välikkö, sola’, pohjoisviro sola ’metsän, pensaiden tms. ympäröimä aukeama’)