so­la

erisnimi, substantiivi/ˈsolɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

so-la (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 13 454. yleisin sana

Merkitys

  1. kapea kuilu korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden välissäTie kulkee vuorten välisessä solassa.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Elä ole siis minusta huolissasi, vaan riennä matkaasi", ja äiti työnsi häntä hellästi solaa kohti.
— Kyösti Wilkuna, Miekka ja sana I
Ja kerran, kun korska Itävallan käskynhaltija ratsasti seurueineen vuoren solassa: hän suistui satulasta, rinnassa nuoli, — tuttu, uhkaava nuoli.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Tyypillisesti suihkuvirtauksen etelään antavan mutkan pohjoispuolella, sisällä, on koleaa, pilvistä ja sadekuuroja, siis ylhäällä matalapaineen sola.
— Wikipedia: Suursäätila

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan sola lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Pian olimme tuossa ahtaassa solassa, joka kuten muistettaneen johti luolan suulle.
— H. Rider Haggard, Kuolematon kuningatar
Matalin sola Alppien yli, Brennersola, on Italian ja Itävallan rajalla, alueen pohjoisrajalla.
— Wikipedia: Trentino-Etelä-Tiroli
Sen kapean solan kohdalla, missä Gobo oli menettänyt henkensä, erosimme Nalasta.
— H. Rider Haggard, Maiwan kosto
Usein kohdistui hänen katseensa korkealla sijaitsevaan Funeral-vuorten solaan.
— Zane Grey, Erämaan vaeltaja

Etymologia

1sola1 – kapea tila rakennusten tms. välissä, kujanne; luhtiaitan katoksellinen parveke; paikka, jossa tie johtaa vuoristoon tai harjanteen poikki jyrkänteiden välistä; aidattu tie

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)

Lainalähde: ← nykyruotsi murt. Suomi svala ’luhdin etusivulla oleva käytävä; porstua, saunan, aitan tai navetan eteinen’ (muinaisruotsi svali, nykyruotsi, nykytanska svale, norja sval, islanti svalar ’luhdin sola’). — pohjoissaame svāllâ ’halkoliiteri’ ← skandinaavinen.

(suomi → inkeroinen sola ’hevosen pilttuu; kaita ja pitkä tila’, karjala šolukka ’maakaistale; solukka, perukka; ahdas välikkö, sola’, pohjoisviro sola ’metsän, pensaiden tms. ympäröimä aukeama’)

Samaa juurta olevia sanoja

2sola2 – aurinko

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: sol)

Helsingin slangissa

suulis ’aurinko’; myös sulis, šullis, sjullis, solis, soolis, sola, suullari, suulberi, solberi, soolperi

← ruotsi sol ’aurinko’ (tanska, norja sol, islanti sól, gootti sauil jne. ’aurinko’), sola sig ’ottaa aurinkoa’; osittain leikillisiä muotoja sukunimen So(h)lberg perusteella.

Johdoksia: suulaa ’ottaa aurinkoa’

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.pass, trough
  • ruotsitråg
  • ranskacol (m)
  • venäjäущелье (n)
  • esp.desfiladero (m), garganta (f), quebrada (f), barranca (f), puerto (m)

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • band
  • isthmus
  • col
  • cove
  • defile
  • gulch
  • mountain pass
  • notch

Esiintymistiheys

9 449 esiintymää · 3.6 / milj.

Suomi24
2.2
Sanomalehdet
8.0
Aikakauslehdet
10.7
Wikipedia
20.0
Reddit
0.8
Tekstitykset
7.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: sola 29 % · solan 12 % · solin 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-olɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sola. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sola