valk­ki

substantiivi/ˈʋɑlkːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

valk-ki (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. naisten kampauksissa käytettävä täyte; hiusdonitsi

Esimerkkilauseet

"Kom pitkäse valkki oo vallalles, ni se samo (= sammuu), ko otta pitkäse vaaja rekkes ja aja kolkkerta vastompäävä ympär valkkia." — Pyhämaa.
— Uno Harva, Suomalaisten muinaisusko
Keskimmäisen putouksen alkukohdalla, siinä missä Tammerkoski kääntyy eteläiseen suuntaan, oli värjäri M. Sundgrenin v. 1808 perustama valkki, joka naimisten kautta oli joutunut kupariseppä Joonas Nordmanille, ja sen alapuolella vanha "Tottin valkki", joka oli v. 1795 perustettu "viistoon vastapäätä asessori Ahlmanin keskimmäistä myllyä" ja jonka v. 1816 värjäri Erkki Haggren osti 120 hopearuplalla.
— Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia II
Tammerkosken vanhin valkki oli kauppias _Em.
— Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia I

Etymologia

1valkki1 – salko, jolla talvinuotalla oltaessa uitetaan nuotan köydet avannosta toiseen

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1880
Levinneisyys
paikoin Laatokan Karjala ja Pohjois-Karjala
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, eteläviro

Lähtökohta: ? ← venäjä valjók (mon. vaĺkí) ’(pesu)karttu; (kaulaus)kapula’, murt. myös ’nuotan pingotuksessa käytetty salko tai kalikka; talvikalastuksessa käytettävän pyydyksen tukiriuku jäällä’ (elleivät nämä merkitykset ole ← itämerensuomi tai saame).

Vertaa myös suomi valkkuna (Gan 1787) ’karttu, petkel’, valkuin (Renv 1826) ’sama merkitys’, valkain (Eurén 1860) ’sama merkitys’, valkkain ’nuijimisväline’, jotka ainakin osaksi liittyvät myös s.v. valkata ’vanuttaa’ mainittuihin sanoihin.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalavalk(k)i ’talvinuotan uittosalko’, valkita (prs. valkitšen) ’valkita’
lyydivalkki ’talvinuotan uittosalko’, valkin, valkkim ’sama merkitys’, valkita ’valkita’
vepsävouk(in), voukim ’nuotan uittosalko’
eteläviroeteläviro (Wied) valk (g. valgi): väikene v. ’pienempi kalikka, joka osoittaa vedenpinnan nuotan kohdalla’, suur v. ’suurempi kalikka, joka ulottuu pohjaan ja pitää nuottaa alareunasta paikallaan’

(itämerensuomi → pohjoissaame valˈgâ (koltansaame kildininsaame) ’valkki, (nuotta)salko’, (Friis) valggam ’sama merkitys’, valˈgât (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame) ’valkita’; saame sanoissa osittain *‑lk- ja *‑lkk-)

Samaa juurta olevia sanoja

2valkki2 – vanutus, vanutuslaite

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: valka)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan valkata yhteydessä

Lähtökohta: ← nykyruotsi valka ’vanuttaa’, valk ’tamppi’, valkkvarn ’tamppimylly’. — Toista alkuperää, joskin osittain tähän sekoittuneita, ovat valkata ’valikoida’ (katso valikoida) ja valkata (Pohjois-Karjala ja ymp., paikoin Pohjanmaa) ’vakuuttaa’. Katso myös valkki.

3valkki3 – valkoinen hevonen

Sanakirjassa
Käsitellään sanan valkea yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

murt. myös ’valoisa; tuli; maito’,,;, murt. myös ’kypsyä (vilja)’

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvalkie ’valkoinen, valoisa; valo, tuli’, valeta (prs. valkenō) ’valjeta’, valkoi ’vaalea lehmä’
karjalavalkie ’valkoinen; vaaleaverinen; kalpea; valoisa; valo; valkuainen’, valkoine ’valkoinen’, päivänvalkie ’päivänvalo’, valkoi ’valkoinen eläin’, valkko ’sama merkitys’
lyydivalged ’valkea, valoisa; valo’, valgeta ’valjeta, vaaleta, kirkastua’, valguoi ’valkea lammas’
vepsävauged ’valkoinen, valoisa, kirkas’, päivavouktal ’päivänvalossa’, vaugne̮da ’valjeta’, vaugō ’valkea lehmä’
vatjavalke̮a ’valkoinen, valoisa’, valko ’valo’, valge̮ssā ’valkaista’, valkuaine ’valkuainen’
virovalge ’valkoinen, valoisa; valo’, päevavalgel ’päivänvalossa’, valgus ’valkeus, valo, valaistus’, murt. valgutada ’välkyttää’, valk (g. valgu) ’salama’, (Wied) valgu ’valkoinen härkä’
liivivalktə ’salamoida’, valk ’salama’, ? vālda ’valkea; valkoinen lehmä’

(itämerensuomi → venäjä murt. valčak ’vaalealihainen lohi’ ja latvia valg̒is ’valkea härkä’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

mariwalγə̑δə̑, wolγə̑δə̑ ’kirkkaus, selkeys; kirkas, selkeä’, walγaltam, wolγaltam ’loistaa, kajastaa’, wolγent́śə ’salama’
–? unkari villám ’salama’.

Näihin tavallisesti yhdistetyistä saame ja mordva sanoista katso s.v. välkeä ja vaalea (unkari villám voi kuulua vaihtoehtoisesti myös tähän). Etäsukukielissä on muitakin sanoja, joiden suhde tässä mainittuihin keskinäisiltä suhteiltaan hämäriin sanoihin on niin ikään epäselvä. Vertaa myös valo1, välähtää, välkkyä, vilahtaa (s.v. vilistä1) ja vilkkua.

4valkki4 – naisten kampauksissa omien hiusten sisälle kierrettävä rullamainen (hiuksista tehty) täyte

Alkuperä
Ruotsalainen lainasana

Lainasana, jonka lähteenä ruotsin valk ’valkki’, johdos verbistä valka ’vanuttaa’.

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • rat

Esiintymistiheys

366 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
1.8
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: valkki 24 % · valkeilla 24 % · valkeista 21 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlkːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Valkki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/valkki