valkki
substantiivi/ˈʋɑlkːi/valk-ki (2 tavua) · 6 kirjainta
Merkitys
- naisten kampauksissa käytettävä täyte; hiusdonitsi
Esimerkkilauseet
"Kom pitkäse valkki oo vallalles, ni se samo (= sammuu), ko otta pitkäse vaaja rekkes ja aja kolkkerta vastompäävä ympär valkkia."
— Pyhämaa.Keskimmäisen putouksen alkukohdalla, siinä missä Tammerkoski kääntyy eteläiseen suuntaan, oli värjäri M. Sundgrenin v. 1808 perustama valkki, joka naimisten kautta oli joutunut kupariseppä Joonas Nordmanille, ja sen alapuolella vanha "Tottin valkki", joka oli v. 1795 perustettu "viistoon vastapäätä asessori Ahlmanin keskimmäistä myllyä"
ja jonka v. 1816 värjäri Erkki Haggren osti 120 hopearuplalla.Tammerkosken vanhin valkki oli kauppias _Em.Etymologia
1valkki1 – salko, jolla talvinuotalla oltaessa uitetaan nuotan köydet avannosta toiseen
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1880
- Levinneisyys
- paikoin Laatokan Karjala ja Pohjois-Karjala
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, eteläviro
Lähtökohta: ? ← venäjä valjók (mon. vaĺkí) ’(pesu)karttu; (kaulaus)kapula’, murt. myös ’nuotan pingotuksessa käytetty salko tai kalikka; talvikalastuksessa käytettävän pyydyksen tukiriuku jäällä’ (elleivät nämä merkitykset ole ← itämerensuomi tai saame).
Vertaa myös suomi valkkuna (Gan 1787) ’karttu, petkel’, valkuin (Renv 1826) ’sama merkitys’, valkain (Eurén 1860) ’sama merkitys’, valkkain ’nuijimisväline’, jotka ainakin osaksi liittyvät myös s.v. valkata ’vanuttaa’ mainittuihin sanoihin.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | valk(k)i ’talvinuotan uittosalko’, valkita (prs. valkitšen) ’valkita’ |
|---|---|
| lyydi | valkki ’talvinuotan uittosalko’, valkin, valkkim ’sama merkitys’, valkita ’valkita’ |
| vepsä | vouk(in), voukim ’nuotan uittosalko’ |
| eteläviro | eteläviro (Wied) valk (g. valgi): väikene v. ’pienempi kalikka, joka osoittaa vedenpinnan nuotan kohdalla’, suur v. ’suurempi kalikka, joka ulottuu pohjaan ja pitää nuottaa alareunasta paikallaan’ |
(itämerensuomi → pohjoissaame valˈgâ (koltansaame kildininsaame) ’valkki, (nuotta)salko’, (Friis) valggam ’sama merkitys’, valˈgât (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame) ’valkita’; saame sanoissa osittain *‑lk- ja *‑lkk-)
Samaa juurta olevia sanoja
2valkki2 – vanutus, vanutuslaite
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: valka)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan valkata yhteydessä
Lähtökohta: ← nykyruotsi valka ’vanuttaa’, valk ’tamppi’, valkkvarn ’tamppimylly’. — Toista alkuperää, joskin osittain tähän sekoittuneita, ovat valkata ’valikoida’ (katso valikoida) ja valkata (Pohjois-Karjala ja ymp., paikoin Pohjanmaa) ’vakuuttaa’. Katso myös valkki.
Samaa juurta olevia sanoja
3valkki3 – valkoinen hevonen
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan valkea yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
murt. myös ’valoisa; tuli; maito’,,;, murt. myös ’kypsyä (vilja)’
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | valkie ’valkoinen, valoisa; valo, tuli’, valeta (prs. valkenō) ’valjeta’, valkoi ’vaalea lehmä’ |
|---|---|
| karjala | valkie ’valkoinen; vaaleaverinen; kalpea; valoisa; valo; valkuainen’, valkoine ’valkoinen’, päivänvalkie ’päivänvalo’, valkoi ’valkoinen eläin’, valkko ’sama merkitys’ |
| lyydi | valged ’valkea, valoisa; valo’, valgeta ’valjeta, vaaleta, kirkastua’, valguoi ’valkea lammas’ |
| vepsä | vauged ’valkoinen, valoisa, kirkas’, päivavouktal ’päivänvalossa’, vaugne̮da ’valjeta’, vaugō ’valkea lehmä’ |
| vatja | valke̮a ’valkoinen, valoisa’, valko ’valo’, valge̮ssā ’valkaista’, valkuaine ’valkuainen’ |
| viro | valge ’valkoinen, valoisa; valo’, päevavalgel ’päivänvalossa’, valgus ’valkeus, valo, valaistus’, murt. valgutada ’välkyttää’, valk (g. valgu) ’salama’, (Wied) valgu ’valkoinen härkä’ |
| liivi | valktə ’salamoida’, valk ’salama’, ? vālda ’valkea; valkoinen lehmä’ |
(itämerensuomi → venäjä murt. valčak ’vaalealihainen lohi’ ja latvia valg̒is ’valkea härkä’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| mari | walγə̑δə̑, wolγə̑δə̑ ’kirkkaus, selkeys; kirkas, selkeä’, walγaltam, wolγaltam ’loistaa, kajastaa’, wolγent́śə ’salama’ |
|---|---|
| – | ? unkari villám ’salama’. |
Näihin tavallisesti yhdistetyistä saame ja mordva sanoista katso s.v. välkeä ja vaalea (unkari villám voi kuulua vaihtoehtoisesti myös tähän). Etäsukukielissä on muitakin sanoja, joiden suhde tässä mainittuihin keskinäisiltä suhteiltaan hämäriin sanoihin on niin ikään epäselvä. Vertaa myös valo1, välähtää, välkkyä, vilahtaa (s.v. vilistä1) ja vilkkua.
Samaa juurta olevia sanoja
4valkki4 – naisten kampauksissa omien hiusten sisälle kierrettävä rullamainen (hiuksista tehty) täyte
- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin valk ’valkki’, johdos verbistä valka ’vanuttaa’.
Englanninkieliset vastineet
- rat
Esiintymistiheys
366 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: valkki 24 % · valkeilla 24 % · valkeista 21 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑlkːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Valkki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/valkki