va­pah­dus

Oman rinnan kuilusta enää ei, vaan savesta tuska huus: — On mittani taivaista helvettiin ja ikäni ikuisuus. Olen vapahduksesi, Amedée. Mut, ilmoille kirvoittuin, minä kuulla syntisen paatuneen luen tuomion luisin suin!

Maa, jossa Herra, rakkaus, Kuin päivä, lämmön valaa, Ja totuus, pyhä valkeus Kuin sähköliekki palaa, Ja totuutehen rakkaus On kuolemasta vapahdus.

Näin hän saa ensimmäiselle jakeelle käännöksen, joka muuttaa sen sisällön kristilliseksi:Siunattu olkoon Hän, joka lähetti alas palvelijalleen sovituksen/vapahduksen niin, että hänestä tulisi uhrilahja maailmoille.