lais­ku­ri

Oli aika, jolloin Pariisi puuhista vapaana, joutilaana, antautui intohimoisesti pohtimaan sellaisia asioita, jotka meidän päivinämme kuuluvat vain rikkaille, joita sanotaan hyödyttömiksi, ja oppineille, joita sanotaan laiskureiksi.

Nyt oon ma laiskureiden kuningas, ma käännän käskijöille naurain selän, hyv' yötä, vanhat narrit, hiippapäät, ma unikeko nukun, nautin, elän.

Chydenius osoitti, että päinvastoin työntekijät eivät ole laiskureita, jotka pitää pakottaa tekemään valtio rikkaiksi, vaan elinvoimaisia yksilöitä, jotka vapaina omaa onneaan tavoitellessaan hyödyttäisivät myös muita.