- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: mena)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Slangissa
- 1890 lähtien
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen
Lähtökohta: ← nykyruotsi mena ’luulla, arvella, tarkoittaa’, muinaisruotsi mena, murt. Suomi mäin(a) (← keskialasaksa meinen, mēnen, muinaisyläsaksa meinjan) ’sama merkitys’
skandinaavinen taholta myös (ainakin osittain suomi välittämänä) luulajansaame mei´nit, meinētit, mäinētit, pohjoissaame meinat, inarinsaame meäjnȧđ ’luulla, arvella, aikoa’. Vertaa mainita.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | meinata ’ajatella’ (← suomi) |
|---|
Helsingin slangissa
meinaa ’aikoa; tarkoittaa; ajatella; olla tapahtumaisillaan tjs.’
← ruotsi mena ’tarkoittaa; arvella, tuumia’ (← keskialasaksa mēnen, meinen, saksa meinen, englanti mean ’sama merkitys’), mening ’tarkoitus’.
Johdoksia: meininki ’tarkoitus; touhu, puuha, meno, tunnelma’