1narri1 – ilveilijä; hupsu, naurettava ihminen; pila, pilkka
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi)
- Vanhin tieto
- Hemminki Maskulainen, 1616
- Levinneisyys
- melko yleinen
Lähtökohta: ← nykyruotsi varhaisempi uusruotsi narr ’hupsu, houkkio; ilveilijä, narri’ ← keskialasaksa narre ’sama merkitys’ — viro narr ’narri; hullu’, liivi nɔ̄ra ’narri; pilkka, pila’ ← keskialasaksa; pohjoissaame narˈrâ (eteläsaame inarinsaame) ’narri, pilailija; pila; kiusoittelu’ ← skandinaavinen, ehkä osin myös ← suomi. Vertaa narrata.
2narri2 – rannekipu, eräänlainen nivelsairaus
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: knarr)
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1880
- Levinneisyys
- paikoin Etelä- ja Keski-Pohjanmaa
- Vastineita
- viro
Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. knarr ’(kättä taivutettaessa narinaa aiheuttava) rannekipu’ v:stä nykyruotsi knarra ’narista’.
Varianttiin nari lienee vaikuttanut myös onomat. v. narista; samanlaista vaikutusta on myös viro murt. nari ’nivelsairaus’ (vertaa tähän myös saksa Knarren ’narina’).
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | murt. (Luoteis-Viro, Saarenmaa) narr ’nivelen kitinä’ |
|---|