- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan nostaa yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi
Johd. v:stä nousta (katso tätä); sanaan liittyy merkittäviä äänt. epäsäännöllisyyksiä: kantasanassa tavataan 1. tavussa sekä ‑ou- (~ ‑õu-) että ‑oi- (~ ‑e̮i-), johdoksessa ‑o- (~ ‑õ-, ‑e̮-) ja ‑u-. Diftongin (kantasana) ja monoftongin (johd.) suhde vaikuttaa vanhalta (suomi murteissa ja lyydi tavataan myös nosta ’nousta’, jonka yhteyteen kuuluu vielä eteläviro nõse- ’sama merkitys’; tyyppi voi olla myöhäinen, samoin kuin lyydi ja vepsä ‑ou-aineksinen v. ’nostaa’, josta katso nousta), muiden kielten sananalkuista n:ää vastaa pohjoisviro t- sekä kantasanassa että johd:ssa.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | nostā ’nostaa’, nossattā ’herättää’, nossella ’nostella’ |
|---|---|
| karjala | nostoa ’nostaa, kohottaa; alustaa taikina (nousemaan); herättää; nostattaa, yllyttää’, nossattoa ’nostaa, nostattaa’, nossaltoa ’nostaltaa’, nossella ’nostella’, nossin ’nuotan nostoavanto’ |
| lyydi | nostada ’nostaa, kohottaa’, nostalta ’kohauttaa, nostaa äkkiä’, nostattada ’herättää’, nostelda ’nostella’ |
| vatja | ne̮ssā ’nostaa’, ne̮se̮lla ’nostella’ |
| viro | tõsta ’nostaa, kohottaa, korottaa’, eteläviro nõst- ’sama merkitys’, eteläviro nõstmeʾ (mon.) ’rokko’ |
| liivi | nustə (prs. nustāb) ’nostaa’ |
(itämerensuomi → pohjoissaame noasˈtet (inarinsaame koltansaame turjansaame) ’nostaa nuottaa; houkutella mukaansa’).