pii­ta­ta

verbi/ˈpiːtɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pii-ta-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 4 454. yleisin sana

Merkitys

  1. välittääUusi liittokansleri ei piittaa protesteista.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Sillä järkevimmät, joista tulee enemmän piitata, arvelevat sen tapahtuneen aivan niinkuin on tapahtunut.
— Platon, Krito
Mutta hyvinvoipa talonpoika, se sanoo vaikka kuninkaalle: minä en sinusta piittaa, kuole, jollet elä.
— Emil Lassinen, Uusi tulevaisuus
Se, että kiittämättömät ihmiset eivät auta häntä, eivätkä piittaa hänestä, saa hänet raivostumaan ja hautomaan kostoa.
— Wikipedia: Iron Man (kappale)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan piitata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Minäkin olen päättänyt, etten rahtuakaan piittaa heistä, en kuuna päivänä.
— Gustaf von Numers, Elinan surma
Ja oletpa sinä Anni muuten aika topakka tyttö, et piittaa ihmisten juoruista, etkä huomatusta asemasta.
— Jalmari Hahl, Yösalo

Etymologia

1piitata1 – välittää, perustaa jostakin

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1880
Levinneisyys
yleinen, ei Vermlanti Inkerinmaa

Alkuperä epäselvä; yhteinen alkuperä piitta sanan johdoksen piitata ’yhdistää poikkipuulla; pingottaa kuivumaan (nahka); taivuttaa (puuta) paininpuussa’ kanssa on sekä merkitys- että levikkiseikkojen nojalla epätodennäköinen.

Samaa juurta olevia sanoja

2piitata2 – yhdistää poikkipuulla; pingottaa kuivumaan; taivuttaa (puuta) paininpuussa

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan piitta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, pohjois- eli vienankarjala, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja islanti biti, nykynorja bite, nykyruotsi murt. Suomi bita ’kattoa tukeva poikkiparru; yhdistävä poikkipuu’.

pohjoissaame murt. bihtta (inarinsaame koltansaame) ’veneen keulassa oleva poikkipuu, josta vene vedetään maalle’ ilmeisesti ← skandinaavinen; inarinsaame pīita ’tuhto; poikkipuu veneessä, johon masto kiinnitetään’ ← suomi. — suomi (itämurteet, osin Pohjois-Pohjanmaa) pintta ’poikkipuu, tuhto; kannatinhirsi; paininpuu’ on todennäköisesti kontam. sanoista piitta ja pinnata ’piitata, pingottaa (nahka) paininpuuhun’.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpītta ’veneen keskellä oleva poikkilauta’
pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala piitta ’veneen tuhto’ (← suomi)
vatja(Tsv) pīt (g. pītā) ’tukipuu; rattaan puola’, (Must) pītas ’piena’
viropiit (g. piida) ’(ikkunan, oven) pieli; (veneen) tuhto; kannatinpuu’
liivipīt́ ’paininpuu’

Samaa juurta olevia sanoja

3piitata3 – itkeä

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: pita)
Slangissa
1920 lähtien

Helsingin slangissa

biitaa ’itkeä’; myös piitaa, spiidaa, sbiidaa, spidaa, spidjaa, bitskaa, bitškaa, bitšgaa, spitskaa, spitškaa, pitskaa, pitškaa, spitsgaa, pitsgaa

← ruotsi murt. (Suomessa) pita ’itkeä, pillittää, piipittää’.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.care
  • ranskaintéresser, importer

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • care
  • give a hoot

Esiintymistiheys

44 496 esiintymää · 17.0 / milj.

Suomi24
16.8
Sanomalehdet
8.5
Aikakauslehdet
4.9
Wikipedia
3.7
Reddit
10.1
Tekstitykset
35.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: piittaa 52 % · piittaamatta 26 % · piitata 8 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin piitata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpiittaanpiittasinolen piitannutolin piitannut
sinäpiittaatpiittasitolet piitannutolit piitannut
hänpiittaapiittasion piitannutoli piitannut
mepiittaammepiittasimmeolemme piitanneetolimme piitanneet
tepiittaattepiittasitteolette piitanneetolitte piitanneet
hepiittaavatpiittasivatovat piitanneetolivat piitanneet
passiivipiitataanpiitattiinon piitattuoli piitattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpiittaisinolisin piitannut
sinäpiittaisitolisit piitannut
hänpiittaisiolisi piitannut
mepiittaisimmeolisimme piitanneet
tepiittaisitteolisitte piitanneet
hepiittaisivatolisivat piitanneet
passiivipiitattaisiinolisi piitattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpiittaa—
hänpiitatkoonolkoon piitannut
mepiitatkaamme—
tepiitatkaa—
hepiitatkootolkoot piitanneet
passiivipiitattakoonolkoon piitattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpiitannenlienen piitannut
sinäpiitannetlienet piitannut
hänpiitanneelienee piitannut
mepiitannemmelienemme piitanneet
tepiitannettelienette piitanneet
hepiitannevatlienevät piitanneet
passiivipiitattaneenlienee piitattu

Infinitiivit

1. infinitiivipiitata
1. inf. pitkä muotopiitatakseen
2. inf. inessiivipiitatessa
2. inf. inessiivi, passiivipiitattaessa
2. inf. instruktiivipiitaten
3. inf. inessiivipiittaamassa
3. inf. elatiivipiittaamasta
3. inf. illatiivipiittaamaan
3. inf. adessiivipiittaamalla
3. inf. abessiivipiittaamatta
3. inf. instruktiivipiittaaman
4. infinitiivipiittaaminen
5. infinitiivipiittaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipiittaava
Passiivin 1. partisiippipiitattava
Aktiivin 2. partisiippipiitannut
Passiivin 2. partisiippipiitattu
Agenttipartisiippipiittaama
Kieltopartisiippipiittaamaton

Riimit

-iːtɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Piitata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/piitata