ve­do­ta

verbi/ˈʋedotɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ve-do-ta (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 1 757. yleisin sana

Merkitys

  1. esittää vetoomus; ottaa jokin asia esiin esim. itseään puolustaakseen.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

"Saattaahan olla niinkin, lordi, mutta siitä huolimatta pyydän suosionne uhallakin saada olla niin uhkarohkea, että vetoan teidän armonne lupaukseen", Dick vastasi.
— Robert Louis Stevenson, Musta nuoli
Ensimmäiseksi puhkesi muistaakseni puhumaan Mironsac, lempeä, herttainen, alle kahdenkymmenen ikäinen nuorukainen; hän koetti vielä niinkin myöhään hillitä meitä ja vedota järkeemme.
— Rafael Sabatini, Uhkea markiisi
Lisäksi vedottiin käytännön ongelmiin, jotka voivat liittyä raskauteen, äitiyteen, lastenhoitoon ja hygieniaan sekä naisten asepalveluksesta aiheutuviin kustannuksiin.
— Wikipedia: Keskustelu ja kritiikki Suomen puolustusvoimista

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vedota lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan veto yhteydessä
Vanhin tieto
Samuel Forseen, 1738
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja

Lähtökohta: ← skandinaavinen (ruotsi), vertaa muinaisruotsi vaþ, væþ, myöhäinen muinaisruotsi waadh, wäädh, wedh ’oikeudenkäynnin alussa kummankin osapuolen asettama takuuraha tai omaisuusarvo, jonka oikeusjutun voittanut sai; vetoraha oikeudessa; (myöhäinen muinaisruotsi myös) vetoa lyötäessä tai pelissä asetettava, voittajalle tuleva summa’, nykyruotsi vad ’vetoaminen oikeudessa; vetoraha oikeudessa; veto’, muinaisnorja veð ’pantti, takuu’ (gootti wadi ’pantti; veto’, keskialasaksa wedde ’pantti, sakko; avioliitto; veto’, nykysaksa Wette ’veto’ ← germaaninen *wadja); muinaisruotsi væđia ’antaa takuuraha ennen oikeudenkäyntiä; vedota tuomiosta’, myöhäinen muinaisruotsi wadhia, weddiä, wäda ’vedota oikeudessa; asettaa pelipanos; uskaltaa asettua vastustamaan jtak’, nykyruotsi vädja ’vedota oikeudessa; turvautua, viitata jhk oman käsityksensä tueksi’, muinaisnorja veðja ’vedota oikeudessa; lyödä vetoa; panna panos peliin, uskaltaa panna alttiiksi’, nykynorja vedde ’lyödä vetoa’ (gootti ga-wadjan ’kihlata’, anglosaksi weddian ’tehdä sopimus; luvata; avioitua’, keskialasaksa wedden ’maksaa sakko; ottaa pantiksi; tehdä sopimus; veikata, lyödä vetoa’, nykysaksa wetten ’lyödä vetoa’ ← germaaninen *wadjōn). itämerensuomi kielissä ei luultavasti ole kyse pelkästään lainasta, vaan muinaisruotsi væþ ja væþia lienevät assosioituneet äänteellisesti läheisiin omapohjaisiin sanoihin veto ja vetää, jotka ovat saaneet muinaisruotsi sanojen merkityksiä.

suomi tai skandinaavinen → pohjoissaame vætto (uumajansaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’veto, veikka’, pohjoissaame vættet (uumajansaame piitimensaame luulajansaame) ’lyödä vetoa’. — Katso myös veikka2.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenveto ’vedonlyönti’
karjalaveto ’vero’
lyydivedo ’vero’
vatja(Tsv) veto ’vedonlyönti’ (← inkeroinen tai suomi)

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • plead
  • appeal
  • conjure
  • call on
  • turn
  • call
  • invoke
  • commend

Esiintymistiheys

153 794 esiintymää · 58.6 / milj.

Suomi24
60.4
Sanomalehdet
90.9
Aikakauslehdet
70.9
Wikipedia
38.1
Reddit
74.0
Tekstitykset
19.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 74 (katketa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: vedota 21 % · vedoten 20 % · vetoaa 15 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vedota taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävetoanvetosinolen vedonnutolin vedonnut
sinävetoatvetositolet vedonnutolit vedonnut
hänvetoaavetosion vedonnutoli vedonnut
mevetoammevetosimmeolemme vedonneetolimme vedonneet
tevetoattevetositteolette vedonneetolitte vedonneet
hevetoavatvetosivatovat vedonneetolivat vedonneet
passiivivedotaanvedottiinon vedottuoli vedottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävetoaisinolisin vedonnut
sinävetoaisitolisit vedonnut
hänvetoaisiolisi vedonnut
mevetoaisimmeolisimme vedonneet
tevetoaisitteolisitte vedonneet
hevetoaisivatolisivat vedonneet
passiivivedottaisiinolisi vedottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävetoa—
hänvedotkoonolkoon vedonnut
mevedotkaamme—
tevedotkaa—
hevedotkootolkoot vedonneet
passiivivedottakoonolkoon vedottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävedonnenlienen vedonnut
sinävedonnetlienet vedonnut
hänvedonneelienee vedonnut
mevedonnemmelienemme vedonneet
tevedonnettelienette vedonneet
hevedonnevatlienevät vedonneet
passiivivedottaneenlienee vedottu

Infinitiivit

1. infinitiivivedota
1. inf. pitkä muotovedotakseen
2. inf. inessiivivedotessa
2. inf. inessiivi, passiivivedottaessa
2. inf. instruktiivivedoten
3. inf. inessiivivetoamassa
3. inf. elatiivivetoamasta
3. inf. illatiivivetoamaan
3. inf. adessiivivetoamalla
3. inf. abessiivivetoamatta
3. inf. instruktiivivetoaman
4. infinitiivivetoaminen
5. infinitiivivetoamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivetoava
Passiivin 1. partisiippivedottava
Aktiivin 2. partisiippivedonnut
Passiivin 2. partisiippivedottu
Agenttipartisiippivetoama
Kieltopartisiippivetoamaton

Riimit

-edotɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vedota. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vedota