pu­neh­tu­a

verbi/ˈpunehtuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-neh-tu-a (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: puna

Merkitys

  1. punastua; punertua

Esimerkkilauseet

Luullakseni punehduin, mutten kuitenkaan voinut panna pahaksi sitä säädyllistä ja herttaista tapaa, millä hän vihjaisi tähän etäiseen toivomukseen.
— Samuel Richardson, Pamela naimisissa
Kun nainen on onnellinen, niin hän ei punehdu vähä väliä, vaan hänen hipiänsä saa rauhallisen hehkun, hän on pysyväisestä hurmaantunut.
— Thomas P. Krag, Gunvor Kjeld papin tytär
Henkilö voi saada sosiaalisessa tilanteessa psyykkisiä oireita, kuten tunnetta tarkkailun tai tuomitsemisen kohteena olemisesta; tai fyysisiä oireita, kuten sydämen hakkaamista, kämmenten hikoamista, lihasten jännittymistä, poskien punehtumista tai tärinää.
— Wikipedia: Pelko

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan punehtua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Helen ei oivaltanut ensin, mitä hän oikein tarkoitti, mutta sitten hänen kauniit kasvonsa punehtuivat hiusrajaa myöten.
— Zane Grey, Viimeinen ajo
Hän ponnahti pystyyn tuoliltaan ja punehtui kovasti tullessaan minua vastaan.
— Frederick Marryat, Merimiehenä ja herrana
Rouva Andersson ei vastannut heti, vaan punehtui hiusmartoon asti Katrin puhellessa.
— Mathilda Roos, Katri Holm

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan punainen yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, mordva ja 4 muuta kieltä

tavallisesti yhd:oissa punaposki, punatauti, punaväri, punakaarti, punalippu jne. mutta myös itsenäisenä, esimerkiksi (poskien) puna ’punainen väri’, huomaa myös (uud.) huulipuna, poskipuna

Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpunnain ’ruskea, punainen’, punettā, punettia ’punertaa’, punastua, yhd. punapǟ ’punatukkainen; punikkitatti’, punatauti
karjalapunaine ’punainen; pulmunen’, punakka ’punakka, punertava’, punikki ’punaruskean lehmän nimi’
vatjapunan, (August Ahlqvistin aineistosta) punadnē ’punainen’, pune̮ttia ’punertaa’, yhd. punaverine ’punaverinen’, punakōri (vatjan Kukkosin murre) ’punikkitatti’
viropunane ’punainen’, puna ’puna(väri)’, punakas ’punertava’, punada ’punertaa’, punastada ’punastua’, punetada ’punoittaa, punertaa, rusottaa’
liivipuʾnni ’punainen’, puʾnnimi ’(aamu-, ilta)rusko, revontulet’, puʾnnə (prs. punūb), punāstə ’punertaa, punertua’

Kaukaisemmissa sukukielissä

mordvapona ’karva; villa; (E) väri’
länsimarilänsimari pə̑n, itämari pun ’(eläimen) karva, ihmisen ihokarva; villa, untuva; (eläimen) väri’
etelämansietelämansi itämansi pon, länsimansi pohjoismansi pun ’höyhen, karva’
itähantiitähanti pohjoishanti pun, etelähanti pün ’karva, villa, höyhen; (karvan) väri’, punəŋ ’karvainen’, (-)punəp ’jnk värinen’
unkarimurt. fan, fon ’häpykarvat’

. Sanan puna alkup. merkityksen ’karva’ rinnalla lienee jo alkuaan ollut myös ’väri’, joka itämerensuomalaisissa kielissä on syrjäyttänyt alkuperäisen ja erikoistunut merk:ksi ’punainen (väri)’. Vertailuja altailaiselle taholle on myös esitetty (esimerkiksi mantšu fuńeχe ’karva’).

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

447 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin punehtua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpunehdunpunehduinolen punehtunutolin punehtunut
sinäpunehdutpunehduitolet punehtunutolit punehtunut
hänpunehtuupunehtuion punehtunutoli punehtunut
mepunehdummepunehduimmeolemme punehtuneetolimme punehtuneet
tepunehduttepunehduitteolette punehtuneetolitte punehtuneet
hepunehtuvatpunehtuivatovat punehtuneetolivat punehtuneet
passiivipunehdutaanpunehduttiinon punehduttuoli punehduttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpunehtuisinolisin punehtunut
sinäpunehtuisitolisit punehtunut
hänpunehtuisiolisi punehtunut
mepunehtuisimmeolisimme punehtuneet
tepunehtuisitteolisitte punehtuneet
hepunehtuisivatolisivat punehtuneet
passiivipunehduttaisiinolisi punehduttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpunehdu—
hänpunehtukoonolkoon punehtunut
mepunehtukaamme—
tepunehtukaa—
hepunehtukootolkoot punehtuneet
passiivipunehduttakoonolkoon punehduttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpunehtunenlienen punehtunut
sinäpunehtunetlienet punehtunut
hänpunehtuneelienee punehtunut
mepunehtunemmelienemme punehtuneet
tepunehtunettelienette punehtuneet
hepunehtunevatlienevät punehtuneet
passiivipunehduttaneenlienee punehduttu

Infinitiivit

1. infinitiivipunehtua
1. inf. pitkä muotopunehtuakseen
2. inf. inessiivipunehtuessa
2. inf. inessiivi, passiivipunehduttaessa
2. inf. instruktiivipunehtuen
3. inf. inessiivipunehtumassa
3. inf. elatiivipunehtumasta
3. inf. illatiivipunehtumaan
3. inf. adessiivipunehtumalla
3. inf. abessiivipunehtumatta
3. inf. instruktiivipunehtuman
4. infinitiivipunehtuminen
5. infinitiivipunehtumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipunehtuva
Passiivin 1. partisiippipunehduttava
Aktiivin 2. partisiippipunehtunut
Passiivin 2. partisiippipunehduttu
Agenttipartisiippipunehtuma
Kieltopartisiippipunehtumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Punehtua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/punehtua