soit­to­kel­lo

substantiivi/ˈsoi̯tːoˌkelːo/
Jaa

Yhdyssana: soitto + kello

Merkitys

  1. merkinantolaite, jota soitetaan lyömällä tai nappia painamallaVeturin soittokello kilkattaa tasoristeyksessä.

Synonyymit

Etymologia

soitto + kello

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.bell
  • saksaKlingel (f), Glocke (f)
  • ranskacloche
  • venäjäзвонок
  • esp.campana, campanilla
  • italiacampana
  • puoladzwon

Esimerkkilauseet

Ajatukset kasvoivat kasvamistaan, ne saivat muodon, ja ritari laski kätensä soittokellolle; mutta hän säpsähti pelkästä kosketuksestakin, tuska oli hänet tukehduttamaisillaan, hän riensi avaamaan ikkunaluukun.
— Carl Blink, Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa I
Juna on aikoja mennyt, ja asemamies sovittaa lippujaan soittokellon kannattimesta riippuvaan nahkakoteloon.
— Arvi Järventaus, Tie selvä II
Varsinaisen soittokellon sijaan laituripolkujen ylikäytävillä käytetään usein akustista merkinantolaitetta, jolloin varoitus saadaan kohdistettua laituripolun alueelle, kun taas muualle ympäristöön kantautuva meluhaitta jää vähäiseksi.
— Wikipedia: Tasoristeys

Englanninkieliset vastineet

  • bell

Esiintymistiheys

718 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.4
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisoittokello
Genetiivisoittokellon
Partitiivisoittokelloa
Essiivisoittokellona
Translatiivisoittokelloksi
Inessiivisoittokellossa
Elatiivisoittokellosta
Illatiivisoittokelloon
Adessiivisoittokellolla
Ablatiivisoittokellolta
Allatiivisoittokellolle
Abessiivisoittokellotta

Riimit

-elːo

Kaikki riimit

Lähteet