ar­va­ta

verbi/ˈɑrʋɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ar-va-ta (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 1 231. yleisin sana

Merkitykset

  1. antaa vastaukseksi jotain muuta kuin tieto, esimerkiksi luulo tai jotain satunnaistaArvasit oikein!
  2. erik. sanontaa vahvistamassaArvaapa tuntuiko kivalta, kun tajusin, että minua oli petetty!
  3. osata aavistuksen tai todennäköisyyden perusteella tehdä jotakin (joka osoittautuu oikeaksi), hoksataOlisihan se pitänyt arvata, että häneen ei voi luottaa.
  4. vanh. arvostella, arvioidaArvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.
  5. (puhekieltä)uskaltaaEi ulos arvaa lähteä, koska siellä tuulee 27 m/s.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Tietähän sianki synty, Alakärsän arvatahan: Tynimys sinun emosi, Kynimys sinun isosi, Kynin, kynsin kynnä maata, Kärsin käännä turpehia, Ellös aitoja repikö, Veräjiä vieretelkö!
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Hän arvasi kohta, mitä kirje merkitsi.
— Minna Canth, Lehtori Hellmanin vaimo
Tämän voi havaita siitä, että ihmiset, joiden näköaivokuori on tuhoutunut ja jotka eivät näe mitään, pystyvät kuitenkin arvaamaan heille esitettyjen kasvokuvien ilmeitä mantelitumakkeensa avulla.
— Wikipedia: Tunne

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan arvata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Semmoinen otus ei kyllä juuri vähällä ruualla eläkään, niinkuin sen sanomattakin lukija arvannee.
— August Ahlqvist, Uusi suomalainen lukemisto
Voitte helposti arvata millaiseen kiihkoon ja intoon tämä kirje saattoi minut.
— Robert Louis Stevenson, Merirosvon testamentti
Vaikka en kysellyt häneltä mitään, niin hän arvasi ajatukseni ja vastasi niihin.
— Jules Verne, Sukelluslaivalla maapallon ympäri
Lukija tietysti arvaa, että hän oli se imettäjä, joka oli vaihtanut lapsensa.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä

Etymologia

1arvata1 – arvioida, arvostella; arvella, luulla; aavistaa; sattumalta valita tai keksiä, arvailla

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Mahdollisesti johdoksia samasta *arva-kannasta kuin arvo, katso tätä; osittain sekaantunut myös arpa sanueeseen.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenarvata ’arvata, arvioida, ymmärtää; selittää’
karjalaarvata ’arvata, huomata, arvella, aavistaa; povata’
lyydiarvata (prs. arvadan) ’arvata’
vatjaarvata ’luulla, arvella, arvata; ymmärtää; ennustaa’
viroarvata ’ajatella, arvioida, arvata, luulla; ennustaa; laskea’
liiviarrə (prs. arrəb) ’arvella, ajatella, otaksua’

(suomi → saame arˈvedit ’ymmärtää, arvata’).

Samaa juurta olevia sanoja

2arvata2 – arpoa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan arpa yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi, saame

Lähtökohta: mahdollisesti ← germaaninen *arƀa (ntr.) tai *arƀa-z (m.), vertaa muinaisnorja arfr ’perintö’, muinaisruotsi arf (ntr.), arver (m.) ’maaomistus, perintö(maa)’, nykyruotsi nykynorja nykytanska arv ’perintö’, nykysaksa Erbe ’sama merkitys’ jne.

Muitakin selityksiä on esitetty, erityisesti vertailuja unkari sanaan orvos ’lääkäri’ sekä turkkilaisiin äänteellisesti ja semanttisesti läheisiin sanoihin.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenarpa ’arpa; talon pelto- tai niittyosuus, joka vuosittain arvottiin kylän yhteismaiden jaossa’
karjalaarpa ’arpa’
vepsäarb (g. arban) ’arpa, ‑merkki’
vatjaarpa ’arpa’
viroarp (g. arbu, ‑i), murt. varp, arb (g. ‑u) ’arpa, taika, -keino, ‑väline; (murt. myös) jakomaan osa’
liiviarb-: (prs.) arbub ’loitsia, taikoa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamevuorˈbe ’onni, arpa’

Englanninkieliset vastineet

  • guess
  • imagine
  • second-guess
  • divine

Esiintymistiheys

237 404 esiintymää · 90.5 / milj.

Suomi24
86.1
Sanomalehdet
25.5
Aikakauslehdet
19.1
Wikipedia
5.5
Reddit
72.3
Tekstitykset
240.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

Yleisimmät: arvaa 29 % · arvata 24 % · arvaan 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin arvata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäarvaanarvasinolen arvannutolin arvannut
sinäarvaatarvasitolet arvannutolit arvannut
hänarvaaarvasion arvannutoli arvannut
mearvaammearvasimmeolemme arvanneetolimme arvanneet
tearvaattearvasitteolette arvanneetolitte arvanneet
hearvaavatarvasivatovat arvanneetolivat arvanneet
passiiviarvataanarvattiinon arvattuoli arvattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäarvaisinolisin arvannut
sinäarvaisitolisit arvannut
hänarvaisiolisi arvannut
mearvaisimmeolisimme arvanneet
tearvaisitteolisitte arvanneet
hearvaisivatolisivat arvanneet
passiiviarvattaisiinolisi arvattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäarvaa—
hänarvatkoonolkoon arvannut
mearvatkaamme—
tearvatkaa—
hearvatkootolkoot arvanneet
passiiviarvattakoonolkoon arvattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäarvannenlienen arvannut
sinäarvannetlienet arvannut
hänarvanneelienee arvannut
mearvannemmelienemme arvanneet
tearvannettelienette arvanneet
hearvannevatlienevät arvanneet
passiiviarvattaneenlienee arvattu

Infinitiivit

1. infinitiiviarvata
1. inf. pitkä muotoarvatakseen
2. inf. inessiiviarvatessa
2. inf. inessiivi, passiiviarvattaessa
2. inf. instruktiiviarvaten
3. inf. inessiiviarvaamassa
3. inf. elatiiviarvaamasta
3. inf. illatiiviarvaamaan
3. inf. adessiiviarvaamalla
3. inf. abessiiviarvaamatta
3. inf. instruktiiviarvaaman
4. infinitiiviarvaaminen
5. infinitiiviarvaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiarvaava
Passiivin 1. partisiippiarvattava
Aktiivin 2. partisiippiarvannut
Passiivin 2. partisiippiarvattu
Agenttipartisiippiarvaama
Kieltopartisiippiarvaamaton

Riimit

-ɑrʋɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Arvata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/arvata