- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- etupäässä itämurteet
Vertaa hento.
hin-te-lä (3 tavua) · 7 kirjainta
Ja silloin näin, totisesti, tutun hahmon vuoteeni vieressä, hintelänä, tummassa puvussa — jollaista Svenin olin aina nähnyt käyttävän — kapea pää hiukan kumarassa, kasvot utuisena valokohtana huoneen pimeydessä.Korpraalin komentama vartio oli häntä vastaanottamassa, ja sen edessä seisoi majuri Mallard ja kaksi muuta, joita varakuvernööri ei tuntenut, toinen hintelä ja hieno, toinen suurikokoinen ja ruskettunut.Ne kasvavat hintelästä maavarresta ja tuottavat maanpäälle yhteyttäviä lehtiä ja maanalaisia, lehtivihreättömiä saalistuslehtiä, jotka toimivat myös kasvin ankkureina.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan hintelä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Ruumiillinen työ vahvisti hänen hintelää ruumiinrakennettaan ja ulkoilma auttoi tuberkuloosia paranemaan.Hän oli aito neekeri Etelä-Carolinasta, typerä pää hintelän vartalon jatkona.Vertaa hento.
3 801 esiintymää · 1.4 / milj.
Taivutusluokka 10 (koira)
Yleisimmät: hintelä 63 % · hinteliä 10 % · hintelän 8 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: hintelä – hintelämpi – hintelin
-intelæ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Hintelä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hintelä