- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan manata yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- karjala, viro
Lähtökohta: mahdollisesti ← germaaninen, vertaa nykyruotsi muinaisruotsi mana ’muistuttaa, kehottaa, pyytää, vaatia, velkoa, manata esiin (henkiä)’, muinaisnorja (myöh.) mana, nykytanska mane (← keskialasaksa manen ’muistuttaa, vaatia, velkoa’, muinaisyläsaksa manōn, manēn, nykysaksa mahnen).
itämerensuomi sanueelle on esitetty vastineita myös uralilainen kielistä, mutta näistä eteläsaame muonedidh ’arvata’, piitimensaame muonnât, luulajansaame må̄nnat ’sama merkitys’, ersämordva muńams, mokšamordva məńams ’noitua, loitsia, taikoa’ ja mari manam ’sanoa, lausua’ ovat äänt. syistä hylättäviä ja myös unkari mond (← *mon-nd-) ’sanoa, lausua’ sekä nenetsi mān- ’sanoa’ | enetsi man- | nganasani muno- | kamassi ma- ’sama merkitys, puhua’ aivan epävarmoja.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | manata ’manata, kirota, sadatella, noitua; kutsua vastaajaksi, todistajaksi tms. oikeuteen, antaa haaste, haastaa’ |
|---|---|
| viro | manada ’manata, kirota; loihtia (silmien eteen)’, ? mõnada ’sadatella, manata, kirota’ |
(suomi → pohjoissaame mānedit (inarinsaame) ’manata (myös henkiä), moittia’)