mai­ne

erisnimi, substantiivi/ˈmɑi̯neˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mai-ne (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 1 726. yleisin sana

Johdettu sanasta: mainita

Merkitykset

substantiivi

  1. laajalle tai yleisesti levinnyt moraalisesti arvottava käsitys, joka muilla on jostakin tai jostakustahyvä maine
  2. (kielitiede)(harvinainen)predikaattiAlus ja maine ovat lauseen pääjäseniä.

erisnimi

  1. Yhdysvalloissa sijaitseva osavaltio
  2. Loiren sivujoki Ranskassa
  3. Ranskan historiallinen maakunta

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Sitten ma astelin maailman rantaa, luikurin äänestä maantie soi, viuluni mainetta sain minä kantaa, polkuni hyvän talon tanhuille toi, kussa paimen yhteen kutsuu karjojaan, kussa neidot poimii marjojaan.
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Tämä perhe, johon kuului mies, vaimo ja tytär, ei ollut siinä paikkakunnassa juuri hyvässä maineessa.
— K. Pohjanen, Kuvaelmia menneitten aikojen eloista ja oloista
Ihmisenä häntä pidetään kuitenkin miellyttävänä, älykkäänä, pohdiskelevana, uutterana ja kohteliaana sekä hieman ujona verrattuna muuten vahvaan maineeseensa.
— Wikipedia: Paavius uudella ajalla

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan maine lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Idän pikajuna saavutti mainetta korkeatasoisella palvelullaan ja ravintolallaan.
— Wikipedia: Idän pikajuna
Kunniaa, mainettako -- laakerinlehtiä tuon kaljun päänupin ympärille.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Pariisin kansan ei vielä sallittu tietää sen suosikin olevan huonossa maineessa.
— Emmuska Orczy, Minä tahdon kostaa
Ellei minua olisi, niin niittäisit nimellesi mainetta ja kunniaa."
— Rex Beach, Sateenkaari

Etymologia

Vanhin tieto
Hemminki Maskulainen, 1605
Vastineita
karjala

Todennäköisesti saman kannan johd. on maininki (Lagervall 1834) ’myrskyn jälkeen (joskus edellä) havaittava aalto tai aaltoilu (etupäässä itämurteet); maine, kulkupuhe, huhu (paikoin murt.)’

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalamaine ’maininki; hyvä maine, hyvä nimi’.

Lähisukukielissä

karjalamaininka, ‑nki, ‑nko ’aaltoaminen tuulen jälkeen’.

suomi maininko, mainikko, maininki (Länsipohja) ’mainio’ ja mainikka (Ruija) ’sama merkitys’ lienevät ruotsinsaame mainok, pohjoissaame murt. mainag ’mainio, kuuluisa’ sanan vaikutusta. Sanan maine varhaiseen asuun liittyy, ehkä tästä lainattu, pohjoissaame māinâs (inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’satu, kertomus’. Lainasuhde on kiistaton, jos maine on, kuten usein on arveltu, mainio sanan rinnakkaisjohd. germaaninen-peräisestä mainita sanasta.

Samaa juurta olevia sanoja

  • maine(h)ikas

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.reputation, repute, fame
  • ruotsirykte
  • saksaRuf (m), Ruhm (m), Leumund (m)
  • ranskarenommée, réputation (f), Maine (f)
  • venäjäМэн, репутация, слава (f), Мен
  • esp.fama (f)
  • viromaine
  • puolasława (f)
  • norjarykte (n)

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • reputation
  • eclat
  • fame
  • honour
  • report
  • Maine
  • repute
  • name

Esiintymistiheys

157 140 esiintymää · 59.9 / milj.

Suomi24
59.4
Sanomalehdet
59.7
Aikakauslehdet
42.5
Wikipedia
89.7
Reddit
58.1
Tekstitykset
65.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame)

Yleisimmät: maine 38 % · maineen 27 % · mainetta 23 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑine

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Maine. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/maine