lu­ke­a

verbi/ˈlukeɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lu-ke-a (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 117. yleisin sana

Merkitykset

  1. katsoa tekstiä tulkiten kirjoitusta miellesisällöksi; osata lukeaLuen lehteä.
  2. tulkita muita merkkejälukea huulilta
  3. esittää ääneen tekstistä tai ulkomuististalukea lapsille satuja
  4. opiskella tiettyä aihealuettaMitä luit yliopistossa?
  5. olla kirjoitettuna johonkin (vain y.3.p.)Siellä luki niin.
  6. (vanhahtava)laskeaHänen päivänsä ovat luetut.
  7. ottaa lukuun, pitää jotakin jonakin; laskea kuuluvaksi johonkin (verbi usein passiivissa)Kahvitauko luetaan työaikaan kuuluvaksi.
  8. selvittää lukumäärä, ottaa lukuLuin ne yksin kappalein.
  9. luetella numeroitaLue yhdestä kahteenkymmeneen, niin me muut menemme piiloon.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Jos sentähden maisteri Stenbäck vakaumuksesta omistaa pietismin oppina, olematta heterodoksi, en voi lukea tätä rikokseksi hänelle, sillä sielun yli, lausuu Luther, ei Jumala voi eikä tahdo antaa kenenkään muun hallita, kuin itsensä.
— Mauno Rosendal, Suomen herännäisyyden historia XIXllä vuosisadalla II 1836-1844
Koko asia on siis siinä, että jokainen ottaa evankeliumin uudestaan käteensä ja lukee sitä omalta kannaltaan, vapaasti, ottaakseen vaan selvän siitä, mitä Jeesus itse opetti elämän olevan.
— Arvid Järnefelt, Evankeliumin alku
Merkistöjen välisistä eroista johtuu, että jos luetaan tekstitiedostoa, joka on tallennettu toisenlaisella merkistöllä, osa merkeistä korvautuu toisilla.
— Wikipedia: Merkistö

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan lukea lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän luki kirjeen uudestaan, taittoi kokoon punertavat arkit ja pani ne pöydälle.
— Edgar Wallace, Smaragdi
Lause lauseelta kirjurit saivat hänelle lukea ääneen, mitä olivat kirjoittaneet.
— Santeri Ivalo, Historiallisia kertomuksia
Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti, että joku lukisi rukouksen.
— Robert Louis Stevenson, Aarresaari

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 7 muuta kieltä

Lainalähde: Sanalle esitetty indoeurooppalainen alkuperä (latina legere, kreikka legein ’poimia, valita; laskea, lukea jne.’) on hyvin epävarma.

Vastineet sukukielissä (13 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlukkīa ’laskea, lukea parannuslukuja tai loitsua, lukea kirjaa’, luetella ’luetella; esittää itkuvirttä’
karjalalukie ’laskea, lukea, lausua (loitsu), hokea’, luvetella ’sama merkitys, luetella’, lukema ’(langan määrän yksikkönä) 3 lankakierrosta; (iän pituudesta) tavallisesti 10 vuoden ikäjakso’, lukematoin ’lukuisa; lukutaidoton’
lyydilugeda ’lukea, laskea’, lugoitte̮lda ’hokea, lausuilla (itkuvirttä)’
vepsälukta ’laskea, lukea, lausua (loitsuja)’
vatjaluke̮a ’lukea’, luge̮te̮lla ’lausua (taikasanoja)’
virolugeda
liiviluʾggə ’lukea, laskea’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamelokkât ’lukea, laskea; pitää jonakin; kertoa, sanoa’
ersämordvaersämordva lovoms, mokšamordva luvə̑ms ’laskea, lukea, pitää jonakin’
länsimarilänsimari lə̑δam, itämari luδam ’lukea; laskea’ (← lu; katso luku)
udmurttili̮d́d́źi̮ni̮
komili̮d́d́i̮ni̮ ’laskea, lukea, lausua (rukous)’ (johd. nominista li̮d, katso luku)
mansilowint- ’lukea, laskea, pitää jonakin’
–? hanti lŏŋət- (‑ŋ- ? ← ‑γ-)
–? unkari olvas (jos metat. aiemmasta muodosta *lovas) ’lukea’

. Useimmissa suomalais-ugrilaisissa kielissä (inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, saame, mordva, mansi, hanti) lukea verbillä on myös merk. ’pitää jonakin, jonkinlaisena’, joka ilmeisesti on käännöslaina venäjä čitat́ ’lukea’ verbin vast. käytöstä.

Englanninkieliset vastineet

  • read
  • study
  • say

Esiintymistiheys

2 455 047 esiintymää · 935.4 / milj.

Suomi24
1040.9
Sanomalehdet
242.7
Aikakauslehdet
605.7
Wikipedia
284.6
Reddit
1094.2
Tekstitykset
533.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 58 (laskea), vokaalivaihtelutyyppi D

Yleisimmät: lukea 22 % · lukee 14 % · lue 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin lukea taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäluenluinolen lukenutolin lukenut
sinäluetluitolet lukenutolit lukenut
hänlukeelukion lukenutoli lukenut
meluemmeluimmeolemme lukeneetolimme lukeneet
teluetteluitteolette lukeneetolitte lukeneet
helukevatlukivatovat lukeneetolivat lukeneet
passiiviluetaanluettiinon luettuoli luettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälukisinolisin lukenut
sinälukisitolisit lukenut
hänlukisiolisi lukenut
melukisimmeolisimme lukeneet
telukisitteolisitte lukeneet
helukisivatolisivat lukeneet
passiiviluettaisiinolisi luettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinälue—
hänlukekoonolkoon lukenut
melukekaamme—
telukekaa—
helukekootolkoot lukeneet
passiiviluettakoonolkoon luettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälukenenlienen lukenut
sinälukenetlienet lukenut
hänlukeneelienee lukenut
melukenemmelienemme lukeneet
telukenettelienette lukeneet
helukenevatlienevät lukeneet
passiiviluettaneenlienee luettu

Infinitiivit

1. infinitiivilukea
1. inf. pitkä muotolukeakseen
2. inf. inessiivilukiessa
2. inf. inessiivi, passiiviluettaessa
2. inf. instruktiivilukien
3. inf. inessiivilukemassa
3. inf. elatiivilukemasta
3. inf. illatiivilukemaan
3. inf. adessiivilukemalla
3. inf. abessiivilukematta
3. inf. instruktiivilukeman
4. infinitiivilukeminen
5. infinitiivilukemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippilukeva
Passiivin 1. partisiippiluettava
Aktiivin 2. partisiippilukenut
Passiivin 2. partisiippiluettu
Agenttipartisiippilukema
Kieltopartisiippilukematon

Riimit

-ukeɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lukea. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lukea