mur­taa

verbi/ˈmurtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mur-taa (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 4 226. yleisin sana

Merkitykset

  1. murentaa, murskata
  2. puhua murtaenHän murtaa slaavilaisittain.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ah, rakkaat ystävät, hautakummuilta lähden, kova kohtalo häätää murheen murtaman loitos; ah, niin moni kumppani kaatui silmäini nähden, tuhon, turmion toi väen kalpean katkera koitos.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Kun tulevi ruuan tarvis, syödä mielesi tekevi: syö'ös sieniä metsästä murra muurahaiskekoja, juuria punaisen putken, metsolan mesipaloja, ilman ruokaruohoittani, minun henkiheinittäni!
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5 Kesäaskareet
Veistä voi myös käyttää lukkojen murtamiseen, pommien purkamiseen, ohuiden materiaalien, kuten kankaiden, leikkaamiseen, sähkölaitteiden rikkomiseen, jään murtamiseen sekä vakoilulaitteiden asentamiseen.
— Wikipedia: Splinter Cell (pelisarja)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan murtaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

itämerensuomi sanat on tavallisesti yhdistetty murea, muru sanueeseen, josta ne ovat saaneet semantt. vaikutteita; katso muru.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmurtā ’murtaa, taittaa’
karjalamurtoa ’vääntää, kääntää, viettää; murtaa, taittaa, rikkoa’, murto ’rikka, roska, silppu; risu, kaatunut puu; risukko, ryteikkö’
lyydimūrt(t)a (prs. mūrdan) ’taivuttaa tai kääriä torveksi; vääntää poikki, sijoiltaan’
vepsämurta (prs. murdan) ’kaataa puu juurineen, kiskoa maasta irti ja särkeä’, murdot ’roskat, ruumenet’, murdokaz ’silppuinen’
vatjamurtā ’murtaa; kiusata, vaivata’
viromurda (prs. murran) ’murtaa, taittaa’, murd (g. murru) ’murto, ryteikkö; tungos’
liivimurdə ’murtaa’, murd ’murto (metsässä); (kielen) murre’

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva murdams, mokšamordva mə̑rdams ’palata takaisin’

. itämerensuomi taholla alkumerk. näyttää olleen ’vääntää, taittaa’ suomi → pohjoissaame murˈdet ’väistyä syrjään’, luulajansaame mur´tēt ’taittaa vain latvaosa puusta; kulkea takaperin’, inarinsaame murdeđ ’rikkoa, särkeä (esimerkiksi hevoset tai lehmät aidan); kaataa (esimerkiksi ukkonen tai tuuli puita); (vanh.) väistyä tieltä, mennä syrjään’, koltansaame mu´rded (kildininsaame turjansaame) ’murtaa, särkeä’, N murˈdo ’ryteikkö’. — pohjoissaame morˈdet ’työntää, heittää jku taaksepäin tai maahan’, luulajansaame mår´tēt ’taittaa puu (myrsky); hakata metsää’, mår´tō ’murto, ryteikkö’ ovat vanhempaa lainakerrosta elleivät suorastaan itämerensuomi sanojen alkup. vastineita; todennäköisesti itämerensuomi → venäjä murt. múrdat́ ’rypistää; kiusata’.

Englanninkieliset vastineet

  • fracture
  • break
  • break down
  • shatter
  • break in
  • decipher
  • break off
  • snap off

Esiintymistiheys

47 720 esiintymää · 18.2 / milj.

Suomi24
13.9
Sanomalehdet
18.8
Aikakauslehdet
12.3
Wikipedia
28.4
Reddit
16.2
Tekstitykset
63.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54 (huutaa), vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: murtaa 31 % · mursi 14 % · murtamaan 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin murtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämurranmursinolen murtanutolin murtanut
sinämurratmursitolet murtanutolit murtanut
hänmurtaamursion murtanutoli murtanut
memurrammemursimmeolemme murtaneetolimme murtaneet
temurrattemursitteolette murtaneetolitte murtaneet
hemurtavatmursivatovat murtaneetolivat murtaneet
passiivimurretaanmurrettiinon murrettuoli murrettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämurtaisinolisin murtanut
sinämurtaisitolisit murtanut
hänmurtaisiolisi murtanut
memurtaisimmeolisimme murtaneet
temurtaisitteolisitte murtaneet
hemurtaisivatolisivat murtaneet
passiivimurrettaisiinolisi murrettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämurra—
hänmurtakoonolkoon murtanut
memurtakaamme—
temurtakaa—
hemurtakootolkoot murtaneet
passiivimurrettakoonolkoon murrettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämurtanenlienen murtanut
sinämurtanetlienet murtanut
hänmurtaneelienee murtanut
memurtanemmelienemme murtaneet
temurtanettelienette murtaneet
hemurtanevatlienevät murtaneet
passiivimurrettaneenlienee murrettu

Infinitiivit

1. infinitiivimurtaa
1. inf. pitkä muotomurtaakseen
2. inf. inessiivimurtaessa
2. inf. inessiivi, passiivimurrettaessa
2. inf. instruktiivimurtaen
3. inf. inessiivimurtamassa
3. inf. elatiivimurtamasta
3. inf. illatiivimurtamaan
3. inf. adessiivimurtamalla
3. inf. abessiivimurtamatta
3. inf. instruktiivimurtaman
4. infinitiivimurtaminen
5. infinitiivimurtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimurtava
Passiivin 1. partisiippimurrettava
Aktiivin 2. partisiippimurtanut
Passiivin 2. partisiippimurrettu
Agenttipartisiippimurtama
Kieltopartisiippimurtamaton

Riimit

-urtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Murtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murtaa