1tilkku1 – pala kangasta, viljelysmaata tms.
- Vanhin tieto
- 1732
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala, lyydi
Todennäköisesti samaa alkuperää kuin tilkitä, katso tätä. — suomi → pohjoissaame murt. dilkko ’paikkatilkku’, nykyruotsi murt. Suomi tilkko, tilku, tilk ’kangas-, peltotilkku’. suomi ehkä myös → pohjoissaame dielˈko (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’ympäristöstään värinsä puolesta poikkeava läiskä esimerkiksi karvapeitteessä tai maassa; täplikäs eläin’ (→ suomi murt. (Peräpohja Länsipohja) tilkku ’poro, jolla on valkea läiskä päässä’).
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | tilkku |
|---|
| lyydi | t́ilk ’sama merkitys’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2tilkku2 – poro, jolla on valkea läiskä päässä
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tilkka yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Deskr.-onomat. alkuperää oleva sanue. — itämerensuomi → nykyruotsi murt. Suomi Viro tilkk, tilk(k)a ’pisara, tippa’, tilkk(a) ’tippua; pusertaa maitoa lehmän utareista’.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tilkka ’pisara’, tilkkua ’tippua’ |
|---|
| karjala | tilkka ’pisara’, tilkkuo ’tippua’ |
|---|
| lyydi | t́ilk ’tilkka, pisara’, t́ilkkuda ’tippua’ |
|---|
| vepsä | t́üukta, t́ilkta ’tippua’, t́üukaita, t́ilke̮ita ’kaataa, valuttaa; tiputtaa; lypsää’, pohjoisvepsä t́ilk ’tilkka, hiven’ |
|---|
| vatja | (Tsv) tilk ’pisara’, (Lauri Kettusen aineistosta) tilkkua ’tippua’ |
|---|
| viro | tilk, eteläviro tsilk ’tilkka, pisara, tippa’, tilkuda ’tippua, pisaroida’, tilgutada, eteläviro tsilguta- ’tiputtaa’ |
|---|
| liivi | tīlka ’pisara’, tilkə ’tippua’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja