1ropo1 – pikkuraha; vähäinen lahja, anti
- Vanhin tieto
- Raamattu (eli 1642, 1685, 1758, 1776)
- Levinneisyys
- paikoin murt.
- Vastineita
- eteläviro
Todennäköisesti deskr.-onomat. lähtöä (vertaa ropista), vaikka itäm. alkuperääkin on esitetty. Vertaa myös esimerkiksi klopo ja kolikko.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| eteläviro | eteläviro (Wied) robi (g. robe) ’pieni raha, ropo’, (Göseken) robbe ’helleri’, (Stahl myös) robbi, robirohi ’Rhinanthus’, murt. robihain ’sama merkitys; taskuruoho’ (vertaa suomi murt. (paikoin Karjalan kannas) tenkaheinä ’Rhinanthus’, jossa tenka ’raha’). |
|---|
2ropo2 – rove, tuokkonen; huono astia tai kapine
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan rove yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
Johd. v:stä rovata, ropista (katso tätä). Samaa onomat.-deskr. alkuperää ovat tuokkosen murt. nimitykset rope, ropo, ropponen (Gan 1787; merk. murt. myös ’huono astia tai kapine’), kropponen, roppinen, rovikko ja ropukka. — Tähän kuuluu myös adv. ropeella ’parhaimmillaan irrotettavaksi (tuohi)’, roveillaan, rove(e)llaan ’hyvässä kunnossa, voimissaan, parhaimmillaan’
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | rove |
|---|
| karjala | roveh (g. ropehen) |
|---|
| lyydi, vepsä | robeh (itämerensuomi → venäjä murt. rúbuša, rúbyša ’ohuilla vitsoilla yhteen punottu tuohirasia’). |
|---|
Lähisukukielissä
| karjala | rovellah ’hyvällä kannalla’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja