- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tyytyä yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
länsimurteet tytyväinen, tydyttää (Agr »ei - - tydhyte»), tyydytys, tyytymätön, (erityisesti kemian termeinä) tyydyttyä, tyydyttynyt, tyydyttymätön
Sanueen aiempia merk:iä ehkä ’täyttyä’ ← ’tukkeutua’, joita kuvastavat seur. murremuodot ja ‑merkitykset: hämäläismurteet tytyä myös ’ehtyä, lakata, tyrehtyä (verenvuoto); tympääntyä, kyllästyä (jhk ruokaan)’, johon vertaa edelleen tydyksissä (paikoin Lounais-Suomi Häme) ’tukossa (esimerkiksi oja)’, tyty, tyry (Länsi-Uusimaa Pohjois- ja Etelä-Häme, osin Varsinais-Suomi Satakunta) ’pieni pato, risupato; tukos, tukkeuma; este, haitta’, ehkä osin tähän kuuluu myös tyrehtyä ’lakata, seisahtua (verenvuoto)’ (Lounais-Suomi murteesta lähteneitä ‑δ-:n heikon asteen yleistymiä; katso kuitenkin myös tyrä2)
Mahdollisesti deskr. alkuperää, vertaa tyly, tympeä.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tǖtümätöin ’tyytymätön’ |
|---|---|
| karjala | tyytyö ’suostua, tyytyä’ (? ← suomi). |
Lähisukukielissä
| viro | tüdida, tüdineda ’kyllästyä, ikävystyä, väsyä, tympääntyä’. |
|---|
suomi → piitimensaame tuδδat, pohjoissaame duttât (luulajansaame inarinsaame) ’tyytyä’.