- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan valta yhteydessä
- Vanhin tieto
- 1681
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← germaaninen (kantaskandinaavi) *walđa, vertaa muinaisnorja nykynorja vald ’valta, herruus; jnk hallinnassa tai omistuksessa oleva alue’, muinaisruotsi vald ’voima, valta, oikeus, väkivalta’, nykyruotsi våld, nykytanska vold ’väkivalta’.
Samasta lähteestä (osittain skandinaavinen, osittain itämerensuomi →) pohjoissaame valˈde (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’valtuus, valta’; suomi → pohjoissaame valˈdegodˈde (inarinsaame koltansaame) ’valtakunta’. — Katso myös vallita, valtuus (s.v. valtuuttaa).
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | valta ’hallinta-alue; valta; runsas’, vallallā ’vapaana’, vallallīn ’irtonainen’ |
|---|---|
| karjala | valta ’valta’, valloillah ’valloillaan, irti’, vallalline ’vapaa, vallaton, omavaltainen; oiva’, valta-, valtamosuoni ’valtimo tai laskimo’ |
| lyydi | vald(e̮) ’valta’, valdalīńe ’omavaltainen, vallaton’ |
| vepsä | vaud (g. ‑an) ’valta’, vaudau ’vapaana’, valdoiĺ ’sama merkitys’, vaudaĺīńe ’omavaltainen, tottelematon’ |
| vatja | valta ’valta, voima; kunta’, vallatō ’vallaton, kuriton’ |
| viro | vald (g. valla) ’kunta; valta’, vallali ’irti, vapaana’, vallatu ’vallaton, kuriton’, vägivald ’väkivalta’, meelevald ’mielivalta’ (kirjak. vallata ’hallita, osata’, valdav ’valtava’, vallutada ’valloittaa’, valdkond ’alue, ala’ ← suomi) |
| liivi | vālda ’hallinto; valta; alue, valtio’, vāldiń ’irrallaan, avoinna, vapaana’, vāldali ’omavaltainen; riippumaton’, vālda-meʾr ’Itämeri’ |