i­hai­lu

Sä milloin astut ruusun luo, ihailuaan se sulle suo, kun tuoksuu kohta raikkaammin, ja eessäs aukee liljakin.

Ihailun, joka paljahalta näyttää, Pien' kykyni kun sit' ei suureks saa; Mut jonka puutteen rikas sielus täyttää, Ja suosill' alastuuden verhoaa.

Nämä fragmentit eivät ole ilmiselviä metsästyskuvauksia, vaan hienovaraisia allegorioita, kuten eläinten mahtavuuden ihailua, eläimeksi muuntumiskuvauksia, eläimen jälkiä ja juoksevia ihmisiä.