vil­pi­tön

Sitten voisin tunnustaa, ja varmastikin se seikka, että olin maksanut, vaikka selvästikään minun ei enää olisi suinkaan tarvinnut maksaa, hankkisi minulle anteeksiannon ja todistaisi, että tunteeni olivat vilpittömät.

— Siitä, jatkoi Rudin; — myönnän, etten vilpittömällä myötätuntoisuudella saata katsella, kun näen sivistyneiden ihmisten tekevän hyökkäyksiä...

Jos esine on joutunut pois oikealta omistajaltaan hallintaan kohdistuvalla rikoksella eli näpistyksen, varkauden, ryöstön tai kiristyksen johdosta, se on luovutettava lunastuksetta eikä vilpittömän mielen suojaa ole.