1juntata1 – hakata juntalla tai nuijalla, paaluttaa; iskeä, jyskyttää; kävellä raskaasti
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan juntta yhteydessä
- Vastineita
- aunuksenkarjala
Ilmeisesti alkuaan samantapaisia deskr.-onomat. sanoja kuin muun muassa juntti, junti (jo Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1786), junkki ’lanttu, juuriska; möhkäle; laiska olio’, juntikka ’oksavarsta; kömpelö esine, hidas olento’, junttura ’sama merkitys’, vertaa karjala juntti ’raskas olento tai esine’ (? ← suomi), junttera ’tanakka’ jne. — Osittain voi olla kysymys nykyruotsi sanan jungfru ’nuijaus- tai paalutuslaite’ (jo 1752) väännynnäisestä. Katso lisäksi junkka ’jyrä’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| aunuksenkarjala | juntata ’tallustella; paaluttaa’ (? ← osittain suomi; samoin suomi → nykyruotsi murt. Suomi junta, juntto ’paalutuspölkky, ‑juntta; (v:nä) hakata juntalla, paaluttaa’). |
|---|