ku­maut­taa

verbi/ˈkumɑutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-maut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Johdettu sanasta: kumista

Merkitykset

  1. aiheuttaa kumahtava ääniSoittaja kumautti gongiaan.
  2. (arkikieltä)lyödä, kajauttaa
  3. (harvinainen)kaataa äkisti, muksauttaa nurin

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Heti, siinä paikassa, jätkä kumauttaa emäryypyn pienen pullon suusta, irvistää pahasti ruusuntippojen maulle, mutta näyttää loppujen lopuksi tyytyväiseltä, koska maiskuttaa kieltään ja lähtee meneksimään.
— Jalmari Kara, Nuoren Sylvi-tytön koettelemus
Kumautit kalloon ryssää, joka aikoi lävistää minut.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä III Miekan valta
Samantha ja Gus tappelevat, kunnes Buzz puuttuu peliin ja kumauttaa tappajan kumoon.
— Wikipedia: The Tripper

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kumauttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Mies piteli autonovea ja kumarsi jälleen ennen kuin astui sisään ja kumautti oven kiinni.
— Reino Rauanheimo, Hiljainen pirtti

Etymologia

1kumauttaa1 – iskeä niin että kumahtaa

Alkuperä
Johdos
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kumata yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame

Johdos verbistä kumahtaa.

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakumata (prs. kumajoa, kumajav) ’kumista’, kumahtoa, kumissa ’kumista’, kumina, kumineh; kumie ’kumea, synkkä’
lyydigumaita ’kumata’
vatjakumu ’jymy, kumu’, kume̮a ’soinnukas, kumea’
virokumin ’kumina, kumu, jyminä’, kumiseda ’kumista, jymistä, humista, suhista’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gobmât, gomâidit ’kumista (lähellä)’, gobmâ ’läheltä kuuluva kumea ääni’; suomi → luulajansaame kumāitit ’humista (tuuli)’, pohjoissaame gubmât, gumâidit ’kumista (kaukana)’, gubmâ ’kaukaa kuuluva kumea ääni’, inarinsaame kumiidiđ ’kumista (tynnyri, kello)’, kuumman ’kumina’
–? komi gi̮m ’ukkonen; (P myös) koputus, kolina’, gi̮malni̮ ’ukkostaa’, gi̮me̮dni̮ ’koputtaa, lyödä, kolkuttaa, tömistää (jaloilla)’.

2kumauttaa2 – ryypätä, siemaista, kulauttaa, kaataa, kumota

Alkuperä
Johdos
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kumo yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 9 muuta kieltä

Johdos verbistä kumota.

Sanueelle on esitetty vertauskohtia myös muista kielikunnista, esimerkiksi jukagiiri hobo-nugode- ’kaataa maahan’ (nugo ’kaatua’) || altailainen: goldi χumśuri- ’kaataa kumoon, heittää nurin’, mantšu kumcuhun ’käyrä, kumara’, tunguusi kum-te̮ ’kaatua kumoon’, burjaatti xȯmer- ’panna nurin’ || indoeurooppalainen *qᵊm- ’kupera’: kreikka kamarā ’holvi, kaari, kupu’ | latina camur ’käyrä’ | muinaisintia kmara- ’olla käyrä’.

Vastineet sukukielissä (15 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkummullā ’kumollaan’
karjalakumossa, kumoh, kumoallah ’kumossa’, ‑lleh ’kumoon’, kumata ’kumota, kaataa tai kääntää kumolleen’, kumalleh ’kumossa, kumoon’
lyydikumad́i ’sama merkitys’, kumaiduda ’mennä kumoon’, kumaitta ’panna, kääntää kumoon, kaataa’
vepsäkumaita ’sama merkitys’
vatjakummolā, kummollā ’kumolleen; kumollaan, vatsallaan’
virokummuli, ‑ali ’kumossa, -oon, vatsallaan, ‑lleen’, kummutada ’kumota, kaataa’, ? kumm (g. ‑i, ‑u) ’kupu, holvi’, ? kummida ’holvata, kaareutua’
liivikumāləz, kuʾmliz ’kumollaan, ‑lleen’, kuʾmtə ’kumota’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegomo ’kumollaan oleva’, gobmot ’kumossa, ‑oon’, gometit (pohjoissaame myös gomotit) ’kumota, kaataa’
ersämordvaersämordva komaftoms ’sama merkitys’
länsimarilänsimari kə̑mə̑k, itämari kumə̑k ’nurin, kumossa’, länsimari kə̑mə̑ktem, itämari kumə̑ktem ’kääntää kumoon, kumota’
udmurttike̮miń ’kumossa, ‑oon’, ki̮mani̮ ’kaataa kumoon’, ? ki̮mes, ki̮mi̮s ’otsa’
komiki̮mi̮ń, ‑iń ’kumossa, ‑oon, kasvot alaspäin’, ki̮mni̮ ’kääntää kumoon (astia, vene)’, ? ki̮m: śin-ki̮m ’silmäkulma’, ki̮me̮s, ‑es ’otsa’
etelämansietelämansi kaməwtāχt- ’mennä kumoon (vene)’, itämansi χaməj, länsimansi kam, kamə, koməγ, pohjoismansi χomi ’kumossa, ‑oon, suulleen, vatsalleen’, itämansi χam- ’kaataa kumoon’
itähantiitähanti komtaγ ’etukumarassa, vatsallaan’, kămətγi̮ ’silmilleen (esimerkiksi suistua)’, etelähanti χăm ’ylösalaisin’, etelähanti pohjoishanti χŏmta, χămta ’alassuin, kumossa, -oon, vatsallaan, ‑een’, etelähanti χum-, pohjoishanti χǫm- ’peittää alassuin käännetyllä astialla’
unkarihomlít ’kumota, vierittää’, ? homlok ’otsa, etuosa; (vanh.) otsalleen, kasvoilleen’
–? nenetsi χawā- ’kaatua (esimerkiksi puu, juopunut)’, χawdā- ’kaataa’
–? enetsi kaʾaða-, kaʾara- ’kaataa’
–? nganasani kamágu ’makaava puu’
–? selkuppi qamt, qami̮ttä ’kasvoillaan, suullaan’
–?? kamassi kamaʾ ’otsa’.

Englanninkieliset vastineet

  • wallop
  • soak
  • brainlähisynonyymi
  • slog

Esiintymistiheys

1 098 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
2.5
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
1.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: kumautti 43 % · kumauttaa 37 % · kumauta 8 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kumauttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkumautankumautinolen kumauttanutolin kumauttanut
sinäkumautatkumautitolet kumauttanutolit kumauttanut
hänkumauttaakumauttion kumauttanutoli kumauttanut
mekumautammekumautimmeolemme kumauttaneetolimme kumauttaneet
tekumautattekumautitteolette kumauttaneetolitte kumauttaneet
hekumauttavatkumauttivatovat kumauttaneetolivat kumauttaneet
passiivikumautetaankumautettiinon kumautettuoli kumautettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkumauttaisinolisin kumauttanut
sinäkumauttaisitolisit kumauttanut
hänkumauttaisiolisi kumauttanut
mekumauttaisimmeolisimme kumauttaneet
tekumauttaisitteolisitte kumauttaneet
hekumauttaisivatolisivat kumauttaneet
passiivikumautettaisiinolisi kumautettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkumauta—
hänkumauttakoonolkoon kumauttanut
mekumauttakaamme—
tekumauttakaa—
hekumauttakootolkoot kumauttaneet
passiivikumautettakoonolkoon kumautettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkumauttanenlienen kumauttanut
sinäkumauttanetlienet kumauttanut
hänkumauttaneelienee kumauttanut
mekumauttanemmelienemme kumauttaneet
tekumauttanettelienette kumauttaneet
hekumauttanevatlienevät kumauttaneet
passiivikumautettaneenlienee kumautettu

Infinitiivit

1. infinitiivikumauttaa
1. inf. pitkä muotokumauttaakseen
2. inf. inessiivikumauttaessa
2. inf. inessiivi, passiivikumautettaessa
2. inf. instruktiivikumauttaen
3. inf. inessiivikumauttamassa
3. inf. elatiivikumauttamasta
3. inf. illatiivikumauttamaan
3. inf. adessiivikumauttamalla
3. inf. abessiivikumauttamatta
3. inf. instruktiivikumauttaman
4. infinitiivikumauttaminen
5. infinitiivikumauttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikumauttava
Passiivin 1. partisiippikumautettava
Aktiivin 2. partisiippikumauttanut
Passiivin 2. partisiippikumautettu
Agenttipartisiippikumauttama
Kieltopartisiippikumauttamaton

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kumauttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kumauttaa