- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kumara yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
mordvan sana on alkup. perussanan (*kuma) edustaja, muut ovat johd:ia samasta kannasta. Omituinen on osassa itämerensuomalaisia kieliä ja lapissa esiintyvä geminaatta-m. Todennäköisesti johd:ia samasta kannasta kuin kumo, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kummartā ’kumartaa’ |
|---|---|
| karjala | kumartoa, kumartuo |
| lyydi | kumartaze̮, kumarduda, ‑arzuda ’kumartaa’ |
| vepsä | kumarta(ze̮), kumartazhe̮ ’sama merkitys’ |
| vatja | kummartā ’sama merkitys’ |
| viro | kummardada ’sama merkitys’, kummargil ’kumarassa’, ‑e ’kumaraan’ (vertaa myös kummar, ‑as ’ontelo, astian sisäpuoli’, kummer, kumer ’kupera, käyrä, mykevä’) |
| liivi | kumārd ’kumartaa’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame gobˈmârâs, ‑âris ’eteenpäin työntyvä, kärjestä alas kaartuva (poron sarvi)’, inarinsaame kummar, attr. ‑as ’sama merkitys; (liian) käyrä (ahkion, veneen keula, kengän kärki)’ (vastaa äänt. viro kummer sanaa), pohjoissaame gobmerdit (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’kumartaa’ |
|---|---|
| mordva | komams ’kumartaa, kumartua’ |
| länsimari | länsimari kə̑malam, itämari kumalam ’kumartaa; rukoilla, uhrata’ |
| – | ? unkari homorú ’kovera, onteva; (vanh.) kupera, mykevä’. |