kus­ta

adverbi, verbi/ˈkustɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kus-ta (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 3 012. yleisin sana

Johdettu sanasta: kusi

Merkitykset

adverbi

  1. (intpron-taivm)(vanhahtava)mistäJa kuin hän nosti silmänsä, näki hän oudon miehen kaupungin kujalla; ja sanoi vanha mies hänelle: kuhunka sinä tahdot? ja kusta sinä tulet? (Biblia, 1776)

verbi

  1. (intpron-taivm)(erittäin vanhahtava)yksikön elatiivimuoto sanasta kuka
  2. yksikön partitiivi sanasta kusi
  3. (arkikieltä)virtsata
  4. (arkikieltä)epäonnistua, mokataKusin ET:n kokeen eilen!
  5. (arkikieltä)olla epäilyttävää, olla viallaTämä homma kusee.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hilahatar Hiitten neito, Hiien eukko, Hiien tamma, Nuo kusivat kalliolle, Kusi kuivi kalliolla, Siitä vaskeksi sikesi, Kasariksi kasvaeli, Valui vuoresta vetenä, Kuparina kuumoksesta.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
B. Hyinen akka, jäinen neiti, tules tuosta, kusta kutsun, Pohjan pitkästä perästä, tuosta kylmästä kylästä koasta Kammon karsinasta, hyistä kelkkoa vetele!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Jokaisen jakson aikana kilpailijat osallistuvat useisiin tehtäviin, joista kustakin on annettu rahallinen arvo, jonka pelaajat lunastavat, jos saavat tehtävän tehtyä.
— Wikipedia: De Mol (televisiosarja)

Etymologia

1kusta1 – mistä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ku- yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 16 muuta kieltä

uralilainen pron.-vartalolle on esitetty vastineita useista kielikunnista, esimerkiksi indoeurooppalainen *qᵘ̯u: muinaisintia kū, kuha, kutra, avesta kū, kudā, kuϑra, albania ku, liettua kur ’missä’ jne. Samantapaisia sanoja on muun muassa jukagiirissä: xadi ’mikä’, xon ’missä, minne, jonne’ ja turkin kieli kielissä: uiguuri kali ’jos, kun’, osmani kani ’missä’.

Vastineet sukukielissä (22 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenku-: kuhu, kus, kust, kunne; ku(i) ’kun; kuin, kuinka’, kuin ’kuinka, miten, kuten’, kunis ’niin kauan kuin’, kumpa ’kumpi; joka, mikä’ jne.
karjalaku, mon. kut ’kuka, mikä; joka, jokin’, ess. kuna, partit. kuta, paikallissij. kus(sa), kus(ta), kuh(u); kunne; kuin, kun; kuni ’kunnes; niin kauan kun, ennen kuin’, kuka, kuki ’kukin’, kuitenki, kumpi, kumpaine
lyydiku, kun ’kun, kuin, niin kuin, koska’, kui ’kuin, kun, kuinka, koska’, kuhu, kuhe ’mihin, johon’, kunna, kunne ’mihin, minne’, kuńi ’kunnes, kun, niin kauan kuin’, kus ’missä, mistä’, kuga, ‑l ’missä, mistä’
vepsäku ’kun’, kuna ’kunne, minne’, kuńi ’kunnes, niin kauan kuin’, kus ’missä’, kut ’kuinka, kuin, kun’
vatjaku-: kuhē̮ ’mihin’, kussa, kus ’mistä’, kumpa ’joka (rel.)’
viroku-: kuhu ’mihin’, kus ’missä; jossa; mihin’, kust ’mistä; josta’, kuda, ‑s, kuida, ‑s, kut ’kuinka, kuten, niin kuin’, kui ’kuin, niin kuin; kun, koska; sitten kun, miten’, kuna ’koska, milloin; kun, kun taas; samalla kun’, kumb ’kumpi’
liiviku ’jos; kun; että; kuin’, kui, kuʾi ’kuinka; kuten; mitenkään’, kunā ’milloin’, kus ’missä; mihin’, kust ’mistä’ jne.

Kaukaisemmissa sukukielissä

venäjänsaamevenäjänsaame kū (g. kon) ’kuka, joka’, kildininsaame mon. nom. kogg, akk. kojd, pohjoissaame go-, inarinsaame ko-: pohjoissaame gosâ, inarinsaame kuuz ’minne’, pohjoissaame gost, inarinsaame kost ’missä, mistä’; eteläsaame guh, piitimensaame ku, ko, luulajansaame kå, pohjoissaame go, inarinsaame ko, ku ’kun; kuin; jos’, eteläsaame guktie, pohjoissaame govt ’kuinka’ jne.
mordvako-, ku-:, ersämordva kozo, kozoj, kozoń ’mihin; johon’, ersämordva kosto, mokšamordva kosta ’mistä; josta’, ersämordva koda, mokšamordva koda, kə̑da ’kuinka; kuten; jos; kun, kuin’ jne.
länsimarilänsimari kə̑-: kə̑š, kə̑škə̑, itämari ku-: kuš, kuškə̑ ’mihin’, länsimari kə̑tse, itämari kuźe ’kuinka’, länsimari kə̑δə̑, Uržumin mari kuδə̑ ’kuka; mikä, joku’ jne.
udmurttiku-: ku ’kun, milloin’, kud, kudiz ’mikä; muutamat’, kukɛ ’kerran, joskus; kun, milloin’, ke̮: ke̮ńa ’paljonko’, ke̮tšɛ ’millainen; miten’, ki̮-: ki̮ti̮n ’missä’, ki̮tiś ’mistä’, ki̮tsi̮, ki̮tśi ’mihin’, ki̮źi̮ ’kuinka’ jne.
komiko-, ke̮-, ki̮-, ku-: kod, kodi, koda, ke̮d, ke̮da, kut, kudik ’kuinka, mikä’, ke̮n, ke̮ni ’missä’, ki̮te̮n ’sama merkitys’, ki̮ś, ki̮ti̮ś ’mistä’, ki̮d́ź, kud́ź, ki̮d́źi, kid́źi̮, kud́źi̮ ’miten, kuinka’, kutše̮m, ki̮tše̮m ’mikä, millainen’ jne.
etelämansietelämansi kan, itämansi χon, χan, länsimansi kon, pohjoismansi χɔ̄ŋka ’kuka’, etelämansi kōn, itämansi χūn, länsimansi kūn, pohjoismansi χuń ’milloin’, etelämansi kāt, itämansi χōt, länsimansi kōt, pohjoismansi χɔ̄t ’missä; jossakin’
itähantiitähanti koji̮, etelähanti χŏjə, pohjoishanti χŏj ’kuka’, etelähanti χun, pohjoishanti χon ’milloin’, itähanti kot, etelähanti χătan, pohjoishanti χŏta, χăta ’missä’, itähanti koĺ ’mistä’, etelähanti χăta, pohjoishanti χŏl ’minne’ jne.
unkariho-: hol ’missä’, honnan, honnét ’mistä’, hova, hová ’minne’, hogy ’kuinka, miten’ jne.
nenetsiχūna ’missä’, χūjumʾ ’kumpi’, χint́śerʾ ’kuinka’
enetsikūʾ ’minne’, kokohone ’missä’, kuro, kudo ’mistä’, kune, kunne ’milloin’, kūnoʾ ’miten’
nganasanikua, kunie ’mikä’, kuniʾāŋ ’mihin’, kuninu ’missä’, kunida ’mistä’
selkuppikud, kut, kutte ’kuka’, ku ’minne’, kun ’missä; mistä’, kutar, kundar ’kuinka’, kūjem ’jonnekin’
kamassikāmə̑n ’milloin’, kadeʾ, kə̑daʾ ’miten’, kojət ’millainen’
koibaalikumine ’montako’, kudegan ’missä’
matorikui ’mistä’, kuna ’missä’

. Vertaa ko-, jonka vastineita voi sisältyä edellä lueteltuihin etäsukukielten sanoihin, ja konsa.

2kusta2 – virtsata

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kusi yhteydessä
Vanhin tieto
Raamattu, 1642
Slangissa
1900 lähtien
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 13 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (19 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkusi; kussa
karjalakusi; kussa, kusta
lyydikuži, ‑zi, ‑źi; kusta
vepsäkuźi; kusta
vatjakusi; kussa
virokusi; kusta, kuseda
liivikuʾiž, kuʾž; kuʾzzə ’kusi; kusta’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saameguǯˈǯâ, goǯˈǯâ ’kusi’, guǯˈǯât, goǯˈǯât ’kusta’
länsimarilänsimari kə̑ž-wət, itämari kuž-wüt ’kusi’ (wət, wüt ’vesi’), kə̑žam, kužam ’kusta’
udmurttiki̮d́ź, ki̮ź, kiź ’kusi’, ki̮źalni̮ ’kusta’
komikud́ź ’kusi’, kud́źalni̮ ’kusta’
etelämansietelämansi koś-wēt́, itämansi χoś-wit́, länsimansi kuś-wüt́, pohjoismansi χuś-wit (wēt́ jne. ’vesi’) ’kusi’, etelämansi końt́ś-, itämansi χońś-, końś-, länsimansi kuńś-, pohjoismansi χuńś- ’kusta; purra (muurahainen)’
itähantiitähanti kŏs-jĕŋk, etelähanti χŏs-jĕŋk (jĕŋk ’vesi’), pohjoishanti χŏs ’kusi’, itähanti kŏs-, etelähanti pohjoishanti χŏs- ’kusta; purra (muurahainen); polttaa (nokkonen)’
unkarihúgy ’kusi’, hugyozik ’kusta’
nganasanikunsə
selkuppikǖž ’kusi’, kǖža- ’kusta’
kamassikunze, kənze ’kusi’, kənzə- ’kusta’
koibaalikynze
matorikundži-m (yks. 1. p. omistusmuoto) ’kusi’.

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

kusi ’virtsa’

ikivanha suomalais-ugrilaisen kantakielen sana, joka kirjakielessä on häveliäisyyssyistä vähemmän käytössä (muun muassa unkarin húgy, marin kuž-wüt, mansin xusy-wit ”kusi-vesi”).

Johdoksia: kusta, kusettaa, kuseksia

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.piss
  • venäjäссать
  • esp.pis
  • puolarobić siku

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • take a leak
  • piss

Esiintymistiheys

76 245 esiintymää · 29.0 / milj.

Suomi24
32.8
Sanomalehdet
1.2
Aikakauslehdet
5.6
Wikipedia
0.9
Reddit
52.9
Tekstitykset
21.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 66 (rohkaista)

Yleisimmät: kusee 25 % · kusi 16 % · kusta 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kusta taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkusenkusinolen kussutolin kussut
sinäkusetkusitolet kussutolit kussut
hänkuseekusion kussutoli kussut
mekusemmekusimmeolemme kusseetolimme kusseet
tekusettekusitteolette kusseetolitte kusseet
hekusevatkusivatovat kusseetolivat kusseet
passiivikustaankustiinon kustuoli kustu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkusisinolisin kussut
sinäkusisitolisit kussut
hänkusisiolisi kussut
mekusisimmeolisimme kusseet
tekusisitteolisitte kusseet
hekusisivatolisivat kusseet
passiivikustaisiinolisi kustu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkuse—
hänkuskoonolkoon kussut
mekuskaamme—
tekuskaa—
hekuskootolkoot kusseet
passiivikustakoonolkoon kustu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkussenlienen kussut
sinäkussetlienet kussut
hänkusseelienee kussut
mekussemmelienemme kusseet
tekussettelienette kusseet
hekussevatlienevät kusseet
passiivikustaneenlienee kustu

Infinitiivit

1. infinitiivikusta
1. inf. pitkä muotokustakseen
2. inf. inessiivikustessa
2. inf. inessiivi, passiivikustaessa
2. inf. instruktiivikusten
3. inf. inessiivikusemassa
3. inf. elatiivikusemasta
3. inf. illatiivikusemaan
3. inf. adessiivikusemalla
3. inf. abessiivikusematta
3. inf. instruktiivikuseman
4. infinitiivikuseminen
5. infinitiivikusemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikuseva
Passiivin 1. partisiippikustava
Aktiivin 2. partisiippikussut
Passiivin 2. partisiippikustu
Agenttipartisiippikusema
Kieltopartisiippikusematon

Riimit

-ustɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kusta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kusta